23. syyskuuta 2018

Suloisena sunnuntaina


Terkkuja hieman venähtäneiltä päiväunilta! Tultiin Heikin kanssa tämän päivän menoilta kotiin ja ajattelimme oikaista puoleksi tunniksi, kunnes huomasimme nukkuneemme siihen pari tuntia extraa, haha. Noh, ilmeisesti pidemmät nokoset tulivat tarpeeseen, eikä Rönnelikään laittanut ollenkaan niitä vastaan. Jalkopäässämme olikin ihana tuhisija ja kehrääjä, kun sitten lopulta nousimme.


Tänään päivällä oli ihana nähdä tosi rakkaita ystäviä lapsuuteni ajoilta. On aina niin ihana tunne tavata ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet omaan elämääni ja joiden seura on vaikuttanut myönteisesti myös omaan identiteettiin. Olen tässä burn outista toipuessani nimittäin pohtinut, kuinka vahvasti ihmissuhteet ja ne, joita pidämme lähellämme, vaikuttavat hyvinvointiimme ja siihen, millaisia me olemme. Ei siksi ole yllättävää, että ihminen on aina keskiarvo viiden lähimmän ihmisensä summasta. Ihmissuhteet, jossa vietämme aikaamme vaikuttaa siis väistämättä siihen, mitä ajattelemme ja miten toimimme. Mielestäni on siis aika vakavoittavakin ajatus, että kenet valitsemme läheisiksi ystäviksemme kertoo, millaisia me itse olemme.



Huomenna alkaakin taas uusi kouluviikko. Meillä on tiedossa uusia lekkaustekniikoita ja toivon, että opimme myös helppoja uusia kampauksia. Olenkin ollut viime aikoina letityksiin ihan koukussa! :D Hiusten parissa on ollut siis aivan superkivaa opiskella, ja päivät menevät tosi nopeasti. Tosin uuden oppimisen prosessointiin menee yllättävän paljon energiaa ja päivän päättyessä kova nälkä yllättää aina, vaikka meillä on koulussa tosi hyvät ja täyttävät lounaat. Täytyy siis pakata mukaan hieman extraevästä reppuun!

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Tää alkaa nyt surruttelemaan ompelukoneella, hip hei!


SHARE:

19. syyskuuta 2018

Petaus uudesta kuvakulmasta


Välillä havahtuu siihen, kuinka omat totutut tavat sokaisevat ajattelemasta niin sanotusti laatikon ulkopuolelta. Tiedättehän; itselle muovautuneet toimintamallit ovat aivan päivänselviä, kunnes joku toinen esittää vaihtoehtoisen huomion tai ehdotuksen. Ai noinkin voi ajatella? 

Konkreettisesti tämän huomaa esimerkiksi vaihtaessa uuteen työyhteisöön, jossa sen työ- ja toimintatavat ovat saattaneet olla jo vuosikausia samat. Kun siis uusi työntekijä tulee tuorein silmin paikalle, hän saattaa nähdä tarpeelliseksi tehdä rakentavia ehdotuksia jonkin tottumuksen parantamisksi. Mutta kolmessa viikossa nämäkin silmät "menevät kiinni", koska ihminen omaksuu uuden käytännön kahdessakymmenessä yhdessä päivässä. Kiinnostavaa, eikö?


Omat silmäni ovat olleet jo monta vuotta ummessa mitä tulee blogissä nähtyihin kotimme kuvakulmiin. Vaikka sitä kuinka haluaisi vaihtaa totuttua kaavaa, on vaan helpompaa turvautua jo hyviksi havaittuihin jalustan paikkoihin ja tuoda vaihtelua kuviin muutoin, kuin freimin asettelulla. Varsinkin makuuhuoneestamme otetut kuvat ovat tämän tästä samasta kohdasta ja samalta etäisyydeltä. Omia tottumuksia on kuitenkin haastavaa lähteä muuttamaan eikä sitä aina edes oivalla miten sen tekisi.

Yhtenä päivänä, kun olin ripustamassa pyykkejä makkarin perällä olevalle parvekkeellemme kuivumaan, idea uudesta kuvakulmasta juolahti kuitenkin yks kaks mieleeni. Taisin siinä samassa hakea kameran ja kokeilla miltä näyttäisi, jos kuvat makkarista ottaisi parvekkeelta käsin vaatekaappien suuntaan. Sopivan korkeuden ja valotuksen löytäminen toi kieltämättä mukaan omat haasteensa, mutta tällaisia otoksia tuli lopulta muistikortille tallennettua. Vaihtoehtoinen kuvakulma toikin kivaa uutta twistiä omiin kuvaustottumuksiin ja ajattelin jatkaa näiden harjoittelua edelleen.

Näyttääkö muuten makuuhuoneemme tai sen mittasuhteet teidän mielestä erilaisilta kuin toisesta suunnasta otetut?


Seuraavat makuuhuoneen sisustuskuvat tulevat varmaan olemaan freesatusta sängynpäädystämme. Tummanharmaa sametti odottaa nimittäin ompelukoneen neulan alle pääsyä, sillä tavoitteena on kikkailla sametista vaihtopäällinen tähän itsetehtyyn sängynpäätyymme. Kun vaan ehtisi ompelutyön tässä jossain vaiheessa opiskelujen ohessa aloittamaan. Sitä ennen työlistalla on neuletyö ystävälle ja pehmosydän toiselle - mutta ne ovatkin niitä tärkeimpiä töitä, eikö vain! <3

Hyvää viikkoa ja palataan taas seuraavalla kerralla!

SHARE:

16. syyskuuta 2018

Pieni marmoripöytä olohuoneessa


Miten voikin yksi pienen pieni lisäys tuoda viihtyisyyttä kotiin! Ja miten se pieni detali tuli vastaan vieläpä ihan sattumalta! Kyse on siis jo otsikossa mainitusta sirosta marmoripöydästä, joka palvelee nyt olohuoneen sohvan vieressä. Ja arvatkaa mistä pöytä löytyi? Upeasti uudistuneesta Jyskistä, jonka yhtenä avajaistarjouksena tämä oli. Samaisesta pöydästä on olemassa myös suurempi versio, mutta meille sopii paremmin tämä pienempi. Ja siinä se seisoo ja tuo myös mukavasti lisää laskutilaa. Mitä pidätte?



Tuli tässä pöydässä tosin yksi miinus vastaan sitä kootessa. Kokaminen oli itsessään tosi helppoa, mutta jostain syystä pöydän jalat eivät olleet täysin saman mittaiset toisiinsa nähden. Kuten kuvasta siis näkee, taaimmainen jalka vasemmalta on "paikattu" parilla jalkaa nostavalla huopatassulla. Olisihan pöydän toki varmasti voinut mennä reklamoimaan, mutta en millään jaksanut lähteä sitä tekemään, sitäpaitsi hieman boheemi luonteeni ei tällaisesta jaksa ottaa pulttia. Hyvin se pöytä siinä pysyy. Soleniinjustiinsa!



Kodinsisustuksesta puheen ollen olisi kiva kuulla, olitteko te käymässä Habitare-messuilla? Me olimme ystäväni Katrin ja Heikin kanssa siellä lauantaina, mutta jostain syystä Heikki viihtyi paremmin siellä Hifi-messujen puolella, hahah! Katrin kanssa me fiilisteltiin muun muassa Familonin, Havi´s:inBe&Livin, Annon ja Gauhar Helsingin pisteillä. Oli kyllä tosi kivat messut ja sieltä inspiroituneena alankin nyt ompelemaan harmaasta sametista uuden päällisen itsetekemäämme sängynpäätyyn, johon muuten lisäsin vielä pari kerrosta vanulevyä. Saatan ommella päätyyn vielä napitkin, jei!


Toivottavasti teidän viikkonne sujui mukavasti. Oma alkuviikkoni tuntui jotenkin tosi sressaavalta, mutta onneksi se tasaantui loppuviikkoa kohden. Tajusin myös siinä samalla, että tulin viime postauksessa ottaneeni ihan turhaa stressiä blogin tulevasta postaustahdista. Eihän multa kukaan vaadi tai odota tiettyä määrää tekstiä ja kuvia kuukaudessa tai samanlaista postaustahtia kuin ennen koulua. Arjen täyttyessä nyt siis opiskelusta on sanomattakin selvää, että aika blogille vähenee. Joten tulen tuottamaan tänne sisältöä vastaisuudessakin ilon ja fiiliksen mukaan ja tiedän, että sen te ymmärrätte. <3



SHARE:
Blogger Template Created by pipdig