2. lokakuuta 2017

Suorittajan maanantai


Heräsin ovikellon soittoon. Silmäni siristäessä auki ja havahduttuani mikä maa ja valuutta on kyseessä, nappasin aamutakin ylleni ja hipsin kohti ovea kellon soidessa jo toistamiseen. Yöllinen hereillä pitävä selkäkipu oli pakottanut minut ottamaan lihasrelaxantin, joka kivun lievittyessä piti huolta myös unen jatkumisesta. Kello oli 13 ja rakas ystäväni Noora saamui meille sopimuksemme mukaisesti kahville. "Mä vast heräsin!" "Ai! :D " 


Normitilanteessa (eli totaalisena stressaaja-suorittajatyyppinä) olisin alkanut ääneen panikoimaan kaikista tekemättömistä kotitöistä mitä minun oli tarkoitus ollut tehdä; sänky oli luonnollisesti petaamatta, imurointi jäänyt hoitamatta, nojatuoli kissankarvoissa, pölyt pyyhkimättä, wc ei kiiltänyt puhtauttaan ja mikä pahinta: en ollut käynyt kaupassa. Siinä mä sitten asiat itselleni todettuani vaan virkkasin Nooralle, "ehkä se ei oo tärkeintä? Tärkeintä on, että me nähdään." "Niin on."

Joten samalla kun hovimestarimme piti huolta Nooran viihtyvyydestä, puin yöpukuni tilalle kollarit, tein itselleni aamukahvin, otin pakkasesta esiin mitä löysin, suljin silmiltäni sotkut ja sytytin kynttilät. Tärkeintä ei ollut miltä meillä näytti tai mitä syötävää meiltä löytyi tarjolle. Tärkeintä oli ystävän kanssa vietettävä aika juttujen riittäessä pitkälle iltapäivään. 

"Ei hassumpaa", totesin kun Noora oli lähtenyt. "Tällaisiin päivän aloituksiin voisi vaikka tottua."

SHARE:

10 kommenttia

  1. Kunpa osaisimmekin olla suorittamatta ja nauttia oleennaisimmasta, eli hetkestä.
    Mukavaa alkanutta viikkoa ja lokakuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! Onneksi rentoutumiseen ja suorittamisesta hölläämiseen voi oppia. :)

      Poista
  2. Rakas ja hassu Jenna <3

    VastaaPoista
  3. Niin totta! :) Muistan vastaavanlaisen fiiliksen silloin kun ystäväni järjestivät minulle yllärinä vauvakutsut. Yhtäkkiä sisään astelee seitsemän hyvää ystävääni ja minulla on hiukset likaiset, typerät vaatteet päällä, meikkiä aivan liian vähän tällaisiin kutsuihin ja koti siivoamatta. Mutta ilta oli aivan upea ja olin tyytyväinen, kun osasin nauttia kaikesta huolimatta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi!<3 Niin inhimillistä! Itsekin olisin varmasti alkanut pyörittelemään samoja juttuja mielessäni. Mahtavaa, että osasit kuitenkin nauttia hetkestä ja varmasti kaikista merkityksellisintä tuona iltana oli ystävien seura. <3

      Poista
  4. Ihan mahtava asenne ja mitä parhain päivän aloitus♡

    VastaaPoista
  5. Niin oikea asenne <3 Itse stressasin kovasti meidän kodin siisteyttä kun järjestettiin eräs lauantai ilta kihlajaisia isolle kaveri porukalle, olin päivän töissä ja kiireellä tunnissa kotiin laittamaan itseään ja paikkoja ennen ensimmäisten vieraiden saapumista. Lopulta kotiin päästyä totesin, että kukaan ei kiinnitä oikeasti huomiota siihen, onko lattialle tippunut yksi leivänmuru tai olenko itse ehtinyt vielä kokonaan laittautua, pääasia oli viettää aikaa yhdessä ja unohtaa turha murehtiminen ja niin myös tein :) Tolla sun asenteella täytyisi aloittaa jokainen päivä ja elää myös kaikki päivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! <3 On niin vaivatonta alkaa stressaamaan toissijaisista asioista -niin ymmärrettävää kun se onkin! Kerran eräässä lehtiartikkelissa oli juttu siitä, miten monesti sellaiseen kotiin kylään mentäessä, jossa äärimmäisen siisteyden tilalla näkyy eletty elämä, on paljon ihailtavampaa kuin tarkka järjestys. Joten, saadaan ihan luvan kanssa vähän höllätä. :D

      Poista

Kiitos kommentistasi, palaan siihen mahdollisimman pian!

Blogger Template Created by pipdig