27. marraskuuta 2017

Vanhan ajan tuntua


Lapsuudessani on ihania muistoja papastani, kun hän istui suuren, puisen kirjoituspöytänsä ääressä lukien sanomalehteä, nauttien kahvia ja "smörgåsareita" (pappani äidinkieli oli ruotsi) kertoen samalla juttuja elämästään tai avarruttaakseen lapsenlapsiensa yleistietoutta maailman tapahtumista. Voin vieläkin ikään kuin kuulla mielessäni, kun hän mummulassa käänsi Hesarin sivuja, merkkasi kynällään siinä olleita kiinnostavia artikkeleja ja pyysi tulemaan luokseen kuulemaan niistä. 

Pappa piti aina huolta, että pysyimme niin sanotusti sivistyksen kartalla ja että tiesimme, mitä merkittäviä ilmiöitä maailmalla oli vallassa. Lapsena tämä kaikki papan "yleistietouttaminen" tietenkin välillä huvitti tai harmitti, kun kesken leikkien tai piirtämisten piti joutaa hänen luokseen kuuntelemaan "tylsiä aikuisten juttuja", mutta nyt tuo kaikki on syvällä sydämessäni arvokkaiden muistojen kirjassani. Ja mikä muu noiden muistojen lisäksi on luonani, on tuoli, jolla pappa kirjoituspöytänsä äärellä istui. <3



Siitä on jo kauan aikaa, kun pappa sulki viimeisen kerran silmänsä. Silti välillä tuntuu, että olisi ollut vasta eilen kun viimeksi kuulin hänen äänensä ja sanomalehden kahinan. Varsinkin parin viime viikon aikana lapsuuden muistoni ovat palanneet todella voimakkaina mieleeni. Tätä on varmasti edesauttanut toissaviikkon tapahtumat, kun muutimme mummua uuteen kotiin ja kannoimme hänen huonekalujaan ja tavaroitaan.

Mummun uusi koti on pinta-alaltaan edellistä pienempi, joten hänen huonekalujaan jäi sen myötä ylimääräisiksi. Me lapsenlapset ja lapset saimme ottaa itsellemme niistä mieleisiä ja olen todella kiitollinen, että tuo papan vanha kirjoitustuoli on nyt omassa kodissani, jossa ehkä itsekin kerron tarinoita omille lapsilleni tai lapsenlapsilleni. Kuka tietää, jos niin vaikka kävisikin? 





Papan kirjoitustuoli löysi paikkansa makuuhuoneestamme sängyn ja vaatekappien välistä. Sen rinnalle asetimme ystävämme käsintehdyn peilin, joka oli keittiömme tapettiseinällä viisi vuotta mutta viimeisen vuoden ajan "tauolla" varastossa. Tämä combo toimii mielestäni todella kivasti tuoden lämpöä, kodikkuutta ja vanhan ajan tunnelmaa muuten melko moderniin sisustukseemme. Peilin paikalle olin alun alkaen kaavaillut mustareunaista ja hyvin eleetöntä pukeutumispeiliä Ikeasta, mutta tuolin meille tullessa klassisempi peili tuntui paremmalta vaihtoehdolta - ainakin toistaiseksi. Tuo yöpöydällä oleva Iittalan Sarpaneva-tarjotinkin on muuten mummulta ja sen lisäksi hänen pari Mariskooliakin löysi paikkansa meiltä. Ne ajattelin asettaa joku kerta sievään kattaukseen.


Tässä vielä kuva tuolista ja peilistä hieman kauempaa otettuna olohuoneemme puolelta. Ehkä huomaattekin, että nojatuolin vieressä oleva "verhohässäkkin" on uusi ja siitä kirjoitankin vielä ihan oman postauksensa. Verhojen takana on siis DVD-hylly ja verhot ovat ikäänkuin ovien asemesta hyllyjen edessä. Mutta palataan tähän vielä myöhemmin. 

Olisi kiva kuulla, mitä mieltä te olette uuden ja vanhan tyylin sekoituksesta sisustuksessa ja onko teidän kodissanne muistorikkaita esineitä tai huonekaluja omasta lapsuudestanne?
SHARE:

12 kommenttia

  1. Nämä kuvat ovat varmasti blogihistoriasi kauneimmat ❤ katsoin uudelleen ja uudelleen ❤

    Nostan lipun korkealle, asiassa uuden ja vanhan yhdistämisessä, varmasti se ei yllätys olekaan että se on oma kulmakivi sisustuuksessa 🤗

    Tuo tuoli on häikäisevän kaunis, kuten taisin instassa kirjoittaa, ehkäpä kaunein näkemäni vanha tuoli ❤

    Olet saanut kotiin varsinaisen AARTEEN ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi KIITOS! <3 Papan vanha tuoli tuo osaltaan näihin kuviin alla olevissa kommenteissa mainittua rosoisuuta ja ehkä se tuo uutta twistiä kuvien laatuun ja tunnelmaan. Ja kuten sinullekin olen sanonut, omat kuvasi ovat myös tulleet entistäkin upeammiksi - miten se voi olla edes mahdollista? :D <3 <3 Ties vaikka saisimme joku päivä nähdä kuvustasi näyttelyn, kuka tietää? ;)

      Poista
    2. Tähän lisäisin, yhteisnäyttely? ❤

      Kiitos sinulle suurenmoisista sanoistasi ❤

      Poista
    3. Saas nähdä vaikka joskus vielä olisikin! ☺️

      Poista
  2. Moi! Terveiset täältä kaukaa jetlagim kourista 😂 mut kyl tää aurinko on ihana asia 💛

    Aivan ihana teksti! Olet jotenkin niin kauhean aito ja läsnä, että se välillä tuntuu ihan uskomattomalta. Papan tuoli sopii oikein hyvin teille ja tekee teidän kodista persoonallisen ja teidän näköisen. Nämä on juuri niitä asioita mitkä tekee kodista uniikin, eikä koti näytä kliiniseltä sisustuslehtikodilta. Meillä on eteisessä miehen mummulan pieni lipasto, jossa näkyy juuri se ajan havina. Vaikka sekin eroaa muuten meidän sisustuksesta niin silti koen, että se sopii meille hyvin ja onhan sillä tunnearvoa.

    Auringonsäteitä sinne harmauteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipsan sinne lämpöön! Kiitos, että sieltä kaukaa auringonsäteiden välkkeestä otit aikaa lukeaksesi blogiani ja lähettääksesi terveisiä, kiitos paljon!

      Iloitsen puolestanne, että pääsitte turvallisesti perille tankkaamaan sinne D-vitamiinivarastoja sekä nauttimaan lämmöstä. Täydellinen ajankohta siis lähteä pakoon tätä Suomen harmautta ja hyytävää viimaa. :)

      Vanhojen esineiden ja huonekalujen luoma tunnelma on ihan omaa luokkaansa tänä massatuotannon aikana. Ja vielä kun niihin yhdistyy tunnearvo ja muistot, ne kasvattavat merkitystään. Voin kuvitella, että mummusi pieni lipasto on teillä aivan omiaan ja tekee kodistanne osaltaan uniikin, juuri teidän näköisenne.

      Mitä ihaninta alkanutta lomaa, nauttikaa joka hetkestä! <3

      Poista
  3. Mä olen ehdottomasti uuden ja vanhan yhdistämisen kannalla, juuri se tuo kotiin kerroksellisuutta ja persoonaa! Meiltä löytyy "tärkeimpinä" V:n isänisän tekemä pärekori ja V:n äidin vanha kampauspöytä. Ja niiden lisäksi muutamia kirpputoreilta löydettyjä vanhoja kalusteita :) Tuo pappasi tuoli ja peili tuovat makuuhuoneeseenne sopivan "roson" - juuri sen, mikä erottaa makkarinne huonekalukuvastosta. Mun mielestä ihan täysi kymppi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan mahtava luonnehdinta uuden ja vanhan tyylin yhdistämisestä toisiinsa! Kiitos paljon kun otit aikaa ja jaoit tuon näkökulman täällä kaikkien iloksi! Kerroksellisuus ja persoonallisuus ovat ajatuksina todella kiehtovia ja jos sen yhdistelmän saa luotua kotiinsa, niin voi kokea onnistumisen iloa. Kiitos paljon kauniista sanoistasi ihana, sinulla jos kellä on asiaan silmää ja näkökulmaa! <3

      Poista
  4. Ihanaa kun sait tuon tuolin itsellesi. Kaunis ja täynnä muistoja! <3

    VastaaPoista
  5. Ihana postaus! Itselläni tulossa lähiaikoina omasta eräästä lipastostani juttua, jonka kunnostin ja maalasin. Lipasto oli alkujaan äitini mummon, joten ihanaa saada siitä nykyaikaisempi versio omaan kotiini <3

    https://janitakristina.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että! <3 Voin kuvitella, että tuo lipasto on "nähnyt" ympärillään monemoista elämää ja aivan ihanaa, että nyt se saa jatkaa oloaan sinun luonasi. Sillä on varmasti suuren suuri tunnearvo!

      Poista

Kiitos kommentistasi, palaan siihen mahdollisimman pian!

Blogger Template Created by pipdig