17. helmikuuta 2018

AITOUS ON TÄRKEINTÄ


Kiitos todella paljon kun otitte osaa mielenkiintoiseen ja hyvässä hengessä käytyyn keskusteluun koskien blogiyhteistöistä koituvia tunteita. Olin varma, että tuotte aiheeseen monia hyvä näkökulmia ja juuri niin kävi! Moniulotteisesta teeman kehittelystä kuuluu kiitos siis teille! Ja kuten lupasin, palaan aiheen pariin vielä toisen postauksen kera, jossa kerron omia fiiliksiäni niin blogien lukijan kuin sen pitäjän perspektiivistä. Uskon, että keskustelu viriää kiinnostavana myös silloin!

Se, mihin halusin kuitenkin tässä postauksessa tarttua, on määrite, jonka läsnäolon blogeissa myös te tunnutte herkästi aistivan ja se on tietenkin aitous. Rupesin tässä vain pohtimaan, mitä oikeastaan tarkoittaa, että blogi on aito? Miten te asian koette?


Blogin pitäjänä minulle itselleni on päivänselvää, että se mitä tänne kirjoitan, on totta. Aitoa. En siksi halua vääristellä totuutta tai kirjoittaa tavalla, joka tulisi tahallaan väärinymmärretyksi. Jos esimerkiksi otan kuvan kukkakimpusta, en yritä saada aikaan vaikutelmaa, että kimppu olisi ostettu Stockalta jos se todellisuudessa onkin haettu Lidlistä. Noh, tämä nyt oli kaukaa haettu esimerkki enkä jaksa uskoa että kukaan näin tekisi, mutta saitte varmasti kiinni ajatuksesta, jota tarkoitan.

Silti välillä kuulee puhuttavan, että blogit voivat antaa vääristyneen kuvan elämästä tai että ne siloittelevat totuutta. Tämä ilmiö koskee toki kaikkia sosiaalisen median kanavia aina Facebookista Instagramiin, eikä siis vain blogeja.

Allekirjoitan itsekin sen, että pelkän näkemisen avulla ja ilman medialukutaitoa on helppoa tehdä päätelmiä, jotka eivät vastaakaan koko totuutta. Yksi iltapäivän latte-kuva voi saada luulemaan kuvan postaajan koko päivän ollen pelkkää lööbailua, vaikka taustalla olisi hirveä härdelli. Toisaalta kuka haluaisi ottaa kuvan epäsiististä ja deadlinejen täyttämästä työpöydästä jos vaihtoehtona olisi tallettaa päivän ainoa rauhallinen hetki kauniiksi, hyvää mieltä tuovaksi kuvaksi? Joku tietenkin voisi, mutta eivätkö molemmat kuvat olisi silti aivan yhtä aitoja?

Ei mielestäni siksi ole järkevää eikä edes reilua tehdä radikaaleja päätelmiä vain sen mukaan, mitä näkee. Esimerkiksi itse olen kuullut olevani egoisti vain sen vuoksi, että minulla sattuu olemaan Louis Vuittonin Never Full. Toisaalta elämäntapamme on omasta tahdostamme muutoin todella yksinkertainen, joten tällainen oletus tehtynä vain yhden laukun perusteella (johon säästin rahaa vuoden), tuntui kurjalta. Voivathan toiset yhtä lailla kuluttaa saman rahasumman matkusteluun tai ravintoloissa syömiseen, jotka eivät vain näy samalla lailla olalla keikkuvana kapistuksena.

Pipo / Chillouts, Zalando
Kaulahuivi / Mulberry
Untuvatakki / Zara
Neule / H&M
Housut / H&M
Laukku / Zara
Laukun tupsu / H&M
Sormikkaat / H&M
Kengät / Timberland

Voiko aitoutta siis mitata jollain tietylla kaavalla? Paljastaako esimerkiksi blogissa olevat kuvat aitouden vai voiko sen aistia tekstistä? Mikä toisaalta vakuuttaa ovatko kuvat aitoja? Onko vaikkapa nopea puhelinräpsy aidompi kuin järkkärillä otettu? Vai vaikuttaako esteettisyys kuvien autenttisuuteen? Onko kuva päivän asusta aidompi otettuna pihan roskiskaton edestä kuin tyylikkäästi Tuomiokirkon portailta? 

Entä teksti? Onko kirjoittajan omaelämäkerta ehdampi kuin saman kirjoittajan artikkeli sisustuksesta? Entä jos blogin kirjoittaja ei halua kertoa yksityiskohtia elämästään, mutta kirjoittaa muista aiheista tunteella? Voiko hänen aitouteensa luottaa, vaikka emme tietäisi hänestä kirjoituksiensa lisäksi enempää? 



Aitous voi siis olla blogiyhteistöiden tavoin paljon monisyisempi kuin ensi olettamukselta voisi ehkä kuvitella. Se mikä sen määrittelee, on minusta se mielenkiintoisin seikka. Olisi siksi jännittävää kuulla, miten te määrittelette blogien aitouden ja mikä merkitys kuvilla ja tekstillä on aitouden kannalta?

Postauksen kuvat ovat otettu tämän viikkoiselta Ikean reissulta ystäväni Nooran kanssa. Taustana toimii Kiasman seinä lumihiutaleiden leijaillessa naamalle. Ei siis mitään feikattua vaan asu juuri sellaisena, kuin se ylläni oli.

Kuvat: Noora Salonen

SHARE:

17 kommenttia

  1. IHana postaus. Itse olen alusta saakka pyrkinyt pitämään rehellistä, aitoa blogia. Mikä se aitous sitten onkaan mutta määrittelisin sen aika lailla samalla lailla kuin sinäkin.
    Kerron asioista niin kuin ne on ja minusta tuo kukkakimppu vertaus oli juuri loistava <3
    Mitä tulee tuohon LV laukkuun niin voin sanoa, että omaan laukkuuni säästin yli kaksi vuotta ja voin kerta, että se aika tuntui loputtoman pitkältä. Mutta veikkaan, että se laukku tulee olemana minulla niin kuin sinullakin todella todella pitkään. Siinä ajassa joku toinen saattaa kuluttaa maapallomme voimavaroja monen halvemman laukun verran.
    Oikein ihanaa sunnuntaita sinulle, olet ihan mielettömän ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Nanni miten kauniita sanoja minulle olet jättänyt, menin aivan sanattomaksi. Kiitos todella paljon! <3
      Sinun blogisi lukijana voin ehdottomasti todeta, että se on ennen kaikkea AITO. Aistin sen kirjoitustyylistäsi ja rehellisisitä ajatuksistasi, sekä tunteittesi jakamisesta. Uskon, että vaikeitakin asioita käsitellessäsi me kaikki lukijat voimme saada sanoistasi voimaa ja läsnäoloa arkeen.

      Minäkin ajatteln LV:sta samalla lailla; kun kerran on satsannut laatuun, ei tule shoppailtua monia halvempia laukkuja. Ja itse ainakin saan todella hyvää mieltä kauniista, kestävästä laukusta. :)

      Poista
  2. Voin allekirjoittaa monet sanasi tästä postauksesta! Upeaa, anteeksi korjaan, ihan loistavaa tekstiä ❤ ja aihe on tärkeä!

    Pidän itse myös sellaisesta elämän makuisesta ja 'arkisesta' tyylistä ja pidän sitä aitona myös isolta osaltaan. Yksi asia muiden joukossa tekemässä sitä aitoutta ♥️

    Kiitos ihanasta ja aidosta blogistasi ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aitous on aihe, jota moni tuntuu kannattavan tänä filttereiden täyttämässä maailmassa.
      Elämänmakuinen blogi kuvaakin hyvin aitoutta ja nimenomaan arkisten, eli niiden tavallisten, asioiden jakaminen saa usein kommenttikentätkin täyttymään. :)
      Kiitos paljon kun jaksat aina jättää kommentteja ajatellusti, eli erittäin aidosti. <3

      Poista
  3. Niin totta joka sana! Kiitos täältäkin ihanasta blogistasi! <3

    VastaaPoista
  4. Aitous on tärkeetä!❤ sun blogista kyllä näkee aitouden todella hyvin. Oot muutenkin ihmisenä niin aito ja todella välität ihmisistä sekä jaksat kuunnella❤ kiitos! Ihanaa alkanutta viikkoa teille!!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihana kuulla, murunen! Kiitos! <3 Sinun useat kauniit sanasi ja lämmin läsnäolosi saa minut tuntemaan täysin samoin! <3

      Poista
  5. Ehkä sellaiset kuvat joita varten nimenomaan on pukeuduttu, mutta niitä vaatteita ei normaalisti pitäisi tuntuvat epäaidoilta. Sellaiset lavastetut ”menen kahvilaan ja puen kaikki hienoimmat kamppeet päälleni” kuvat ovat kyllä kauniita ja toimivat inspiroivina, joka niiden tarkoitus onkin, mutta yleensä kuitenkin hieman feikki olo niistä syntyy. Jotenkin vaikeaa selittää... bloggaaja joka ennen otti kuvia sovituskopissa onkin yht äkkiä ammatti bloggaaja, jonka kintereillä juoksee kuvaaja sovitusti ottamassa kuvia. Siinä jossain välissä olo tuntui huijatulta kun ei pysynyt mukana muutoksessa/ siinä mikä on tosi tilanne ja mikä lavastettu. Sisältökin muuttuu samalla ja on jotenkin ristiriitaista lukea höpölöpö kuulumisia kun kuvan kaunis bloggaaja istuu tyhjässä kahvilassa upeana tekemässä muka töitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän ehdottomasti mitä tarkoitat! Ehkä tämän tyyppisillä kuvilla haetaan sellaista visuaalisuuden ja inspiraation yhdistämää lehtikuva-fiilistä, jos tällaista ilmausta voidaan käyttää. Toki silloin, jos kuvat ovat lavastetut, niin ainakin omasta näkökulmasta olisi hyvä tuoda se jollain tavalla ilmi - esimerkiksi juuri inspiroitumisen kautta.

      Blogikuvat ovat kyllä ehdottomasti muuttuneet muutaman vuoden sisällä paljon ammattimaisemmaksi, kuin esimerkiksi mainitsemasi pukukopissa napatut nopeat sovituskuvat. Uskon, että tämä kuvien korkea laatu voi myös nostaa kynnyksen uusille bloggaajille blogin aloittamiseen.

      Siinä missä me kauemmin bloggaajat olemme voineet "harjoitella" kuvien laadun parantamista rauhassa, uudet bloggaajat voivat kokea painetta osata kaikki kuvankäsitelyyn liittyvät asiat heti. Näin voisin ainakin kuvitella. Tämä on toki harmillista, sillä tarpeeton toisiin vertailu voi syödä omaa iloa blogiharrastuksen aloittamisesta.

      Kiitos sinulle rehellisistä ajatuksistasi. On hienoa, että tästäkin aiheesta voidaan puhua ja lisätä sitä kautta ymmärrystä puolin ja toisin. :)

      Aurinkoista viikonloppua sinulle!

      Poista
  6. Tämä ja edellinen postaus oli kyllä kivaa luettavaa :)

    Oli mielenkiintoista käydä lukemassa edellisen postauksen kommentit ja itsellenikin nousi niistä esille se, että huonoja yhteistöitä, laiskoja yhteistöitä, toteutetaan aivan liikaa ja silloin ne menettävät merkityksensä. Itsekään en niitä jaksa lukea joten ymmärrän hyvin.

    Mutta parhaimmillaan yhteistyöpostaukset voivat nousta blogin luetuimmiksi teksteiksi ja silloin niissä on onnistuttu tavoittamaan se aitous, joka lukijoita kiinnostaa. Ja silloin tosiaan lukija ja bloggaajakin saa siitä jotain muutakin irti kuin vain tuotteen. Mutta siinä mennään siihen hyvän sisällöntuotannon ytimeen - jos se olisi helppoa, kaikkihan tekisivät sitä ammatikseen. Jotkut osaa vaihtaa autoon öljyt ja jotkut kirjoittaa oivaltavia sisältöyhteistöitä.

    Ja siis sun blogi on ihana ja tykkään kovasti sun teksteistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Essi!

      Olipa mukavaa lukea ajatuksiasi aiheesta ja todella suuri kiitos kauniista sanoistasi! Ne ilahduttivat ja lämmittivät mieltäni suuresti! <3 Voin myös ehdottomasti sanoa samaa sinun blogistasi. Kuvasi ja tuottamasti teksti on todella vangitsevaa ja hyvää fiilistä ympärilleen tuottavaa!

      Mielestäni on todella arvokasta, että bloggaajat voivat samaistua ja ymmärtää lukjoiden näkökulmia ja tunteita niin blogiyhteistöistä kuin blogien aitoudesta. Tämä sama kaava toistuu esimerkiksi yritysmaailmassa, jossa yritykset ovat luonnollisesti kiinnostuneita asiakkaittensa palautteesta ja voivat sitä kautta parantaa ja tarvittaessa jopa muuttaa toimenkuvaansa. Palaute, oli se positiivista tai rakentavaa, on siis aina tärkeää.

      Se miten kuvailit onnistunutta blogiyhteistyötä on aivan ideaali! Itsekin aina pyrin, että omat yhteistyöni toisivat etua niin lukijoille kuin yritykselle, jonka kanssa kommunikoin. Näin kaikki osapuolet voivat saada niistä iloa. :)

      Poista
  7. Moi! Mielenkiintoista pohdintaa! Jäin itsekin ihan miettimään miksi koen esim sun blogin olevan aito. Sitä on tosi vaikea selittää, mutta kyllä se fiilis välittyy tänne ruudun toiselle puolelle. Itselle vaikuttaa paljon teksti ja miten se on kirjoitettu. Jos teksti on täynnä kliseisiä sanontoja ja sellaista "elämä on ihanaa" lässytystä niin ei se musta kovin aitoa ole.

    Ja tietty jos kirjoittaa eri aiheista laidasta laitaan, myös niistä ikävistä. Monta blogia olen jättänyt lukematta, kun aina on "ihanaa jeejee ja ollaan tekemässä uusia muistoja". Aika kornia.

    Toivoisin, että Suomessa olisi enemmän aitoja blogeja, kuten sinun blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihana kuulla, että voit kokea aitona. Sellaisena haluankin sen ehdottomasti pitää! <3 Elämänmakuiset blogit viehättävät itseänikin ja sellaiset, joista voi aitia erilaisia tunnetiloja iloineen kuin suruineen.

      Kiitos, kun olet blogini matkassa! <3

      Poista
  8. Itse olen bloggaajana kovastikin miettinyt blogini aitouden merkitystä viime aikoina. Olen huomannut, että mitä avoimempi, rehellisempi ja sitä myötä aidompi olen lukijoideni edesssä kirjoittaessani blogiin artikkeleita, sitä paremmalta bloggaaminen tuntuu. On mahtavaa, kun voi blogissakin olla juuri sellainen kuin on, yrittämättä vaikuttaa miltään muulta. Sitä on minusta aitous. Uskallusta olla sellainen kuin on, kaikkine piirteineen. Kaikki ei voi olla aina hyvin. Jatkuva elämän hehkuttaminen korpeaa ainakin minua. Varsinkin nyt kun itselläni on ollut erittäin raskas elämänvaihe, syvällisemmät, elämän kääntöpuoliakin pohtivat artikkelit ovat olleet erityisesti mieleeni =)

    VastaaPoista
  9. Itselläni on vuosien mittaan tullut eräs ilmiö eteen monen blogin osalta mitä aijemmin luin ahkerasti. Ja se on todellisuuden kaunisteleminen. Juurikin nämä lavastetut tilannekuvat, ikuinen ja ainainen ylipositiivisuus ja ainoastaan "kivojen juttujen kertominen". Itse kaipaan kirjoittajan persoonaa ja myös niitä aiheita jotka ehkä herättävät ajatuksia (puolesta ja vastaan) ja niitä absoluuttisen p*skoja päiviä jotka uskalletaan jakaa myös. En tarkoita että toivoisin kirjoittajalle huonoja päiviä tai huonoa, olen huomannut vain että connectaan paremmin sellaisen ihmisen kanssa ja viihdy sellaisen ihmisen blogissa. Koska puhtaasti se on inhimillistä että joskus kaikki menee päin prinkkalaa. Sellainen itsekin olen, kaikki on. Some on sikäli kurja, että kun joku asia/kuva/postaus julkaistaan webissä niin siellä se on ja pysyy. siksi monet eivät ehkä halua jakaa henkilökohtaisia asioita (edes niitä huonoja päiviä) blogissaan. Joskus kysyin eräältä bloggarilta että jos hän tekisi sellaisia postauksia jossa avaisi enemmän sitä karua arkeaan. Vastaus olis lyhyesti, että hän halusi blogistaan hyvän mielen blogin ja ymmärrän tämän. Se kuitenkin estää lukijaa myöskin luomasta syvempää yhteyttä kirjoittajaan jos näin voisi sanoa😄 ja en nyt tarkoita tässä sitäkään että pitäisi tehdä postaus ja täyttää se sotkusilla kotikuvilla tai mitään tällaista. Sehän on selvä asia että kauniit asiat inspiroivat ihmisiä. Itsekin nautin kauniista kuvista ja usein itsekin kun jotain kuvaan saatan tehdä sen tyystin lavastetuksi. Ehkä meinaan sitä että silloin tällöin voi antaa sen lukijan kurkata sinne omiin ajatuksiin ja ehkä joskus näyttääkin sen sotkuisen petaamattoman sängyn. Se on vaan inhimillistä.

    Mutta niin, aitous on sitä että uskalletaan avata omia henkilökohtaisia ajatuksia ja joskus näyttää myös ne oman elämän epätäydelliset hetket. Tai että uskalletaan näyttää se että ei ole täydellinen. Tämä nyt oikeestaan on ehkä yksi osa-alue joka tekee blogista aidon, onhan sitten juurikin nämä yhteistyöt ym kans oma lukunsa. Sinun blogiasi aloin lukemaan varmaan hiukan alle vuosi sitten ja olen tykännyt kovasti😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Tatti! Siis voi APUA minulla on jäänyt tähän kokonaan vastaamatta! Olit nähnyt todella paljon vaivaa kirjoittaaksesi pitkän kommentin ja olen ollut näin huolimaton vastauksissani. Anteeksi todella paljon!!

      Ensi sanomalta KIITOS kun kerroit miltä sinusta tuntuu ja otit aikaa sen kirjoittamiseen!

      Samaistuminen blogitekstiin ja bloggaajan tunteisiin oli kyllä erittäin havainnollistava ja puhutteleva näkökulma. Some tekee helposti sen, että oikeasta elämästä voi saada vääristyneen kuvan, jos postailee vain niistä kivoista ja myönteisistä aiheista. Ja totta tosiaan, se että nettiin jää kaikki mitä sinne kirjoittaa on varmasti monelle blogin pitäjälle se este, miksei halua tallettaa sinne niitä huonoja päiviään. Etenkin jos bloggaaja on vielä todella suosittu, voi tuntua pelottavalta paljastaa "koko maailmalle" oma haavoittuvuus ja ettei aina jaksa. Mutta toisaalta aivan niin kuin kirjoitit, me kaikki olemme vain ihmisiä ja sikäli samanlaisia, että tunne-elämän vaihtelut kuuluvat elämän. Myös ne aallonpohjat ja karikot.

      Ihana kuulla, että viihdyt blogini parissa. Se lämmitti sydäntäni todella paljon! <3 Kiitos siis vielä tästä vuoropuhelusta ja pahoittelut vastaukseni epäkohtelaasta viivästymisestä!

      Poista

Kiitos kommentistasi, palaan siihen mahdollisimman pian!

Blogger Template Created by pipdig