28. maaliskuuta 2018

SECOND HAND-ASUHAASTE OSA 1/5: TALVITAKKI JA PASHMINAHUIVI


Edellinen postaukseni puuterinvärisestä kukkapuserosta kirvoitti minut aloittamaan oman blogihaasteen asuista, joissa päänäyttämöllä esiintyvät second hand-löydöt.

Jotenkin tässä kulutushysteerisessä ja materialististen arvojen täyttämässä maailmassa on tullut sellainen olo, ettei kaikkien hankintojen tarvitse olla uusia. Kierrätetyt ja kirpparilta tehdyt löydöt voivat olla aivan yhtä hyviä kuin pakasta vedetyt - joskus jopa parempia! Vai mitä sanotte viime perjantaina Kilon Kierrätyskeskuksesta löytämästäni pistämättömästä Voglian täysmittaisesta vekkihameesta, jonka hinta oli huikeat viisi euroa? Tai Andiatan nahkaisista nuden värisistä korkokengistä, jotka söivät lompakkoani neljän euron verran? En malta myöskään olla mainitsematta toista kautta löydetyistä Balenciagan nahkanilkkureista, jonka hinta oli kuudesosa alkuperäisestä. 

Vaikka siis hinta näin hyvistä kaupoista on todellakin plussaa, myös ekologisuus arvona nousee itselleni vähintään samalle viivalle tai jopa korkeammalle. Siksi päätin aloittaa tämän asuhaasteen, josta jokainen tätä lukeva bloggaaja tai some-vaikuttaja saa ottaa vapaasti koppia.


Tämä asu on eiliseltä kun kävimme ystäväni Katrin kanssa Happy Wafflessa (Tarkk'ampujankatu 4). Paksu vohveli vaniljajäätelön, kermavaahdon, Pätkiksien, granolan ja Nutellan kanssa oli tajuttoman herkullista ja myös täyttävää. Loppuillasta join kotona pelkän iltateen, koska pötsiini ei olisi mahtunut enää muruakaan, hahah!

Tällaisen herkuttelun jälkeen siis otettiin nämä asukuvat, jonka jälkeen tajusin, että asu sopisi hyvin tämän postausaiheen aloittajaksi. Zaran tekoturkiskauluksinen villakangastakki on nimittäin Inspired by Lovesta tutun Sannan vaatekaapista. Takki on ollut aivan ässä niin housujen kuin hameiden kanssa aina kaupungilla käymisestä lähikaupassa piipahtamiseen. Pidän erityisesti takin A-linjakkuudesta, joka tässäkin kuvassa peittää mainiosti herkuttelun tuomat tulokset. ;)

Silkkiä sisältävä pashminahuivi on taasen Balmuirin mallistosta muutaman vuoden takaa. Huivikin on ostettu second handina muistaakseni tori.fi:stä. Se on myös ollut todella ahkerassa käytössä tänä talvena ja tykkään lisäksi yhdistellä huivia harmaiden vaatteiden kanssa. Rakastan harmaan ja beigen comboa; se on niin tyylikäs ja naisellinen yhdistelmä!

Kiinnostaisiko teitä muuten tietää second hand-löytöjen hinnat? Voisin laittaa ne alle ihan vain vertailun vuoksi. On tietenkin selvää, että käyttökelpoisten ja oman tyylisten vaatteiden etsiminen kirppiksiltä vaatii jonkin verran vaivannäköä ja aikaa, mutta toisinaan eteen saattaa tupsahtaa vaikka mitä hyödyllistä! Aivan kuten Maailman parhaan paikan Jossukin edellisen postauksen kommenteissa totesi: "Toki vaatihan se enemmän vaivaa, mutta palkitsee kyllä, kun tekee hyviä löytöjä."

Second hand-hinnat:

Zaran uudenveroinen takki 20 e
Balmuirin silkkinen pashminahuivi 30 e

Mitä raatii sanoo kierrättämisestä ja oletteko te tehneet oivia kirpparilöytöjä itsellenne?

Kuvat: Katri Alanne / Editointi minä

SHARE:

25 kommenttia

  1. Aamen! Siks miten virkistävä postaus! Kulutushysteriä tuntuu vain pahenevan koko ajan ja on todella puuduttavaa lukea, kun on ostettu ja kotiutettu uutta. Fakta on, että tämä pallo missä asumme ei tule kestämään tällaista kulutusta. Aivan kuten nykypäivänä ihmiset syövät aivan liikaa lihaa. Monet saavat vaikutteita blogeista ja jos jatkuvasti kirjoitetaan uuden ostamisesta niin minkälaisia vaikutteita lukijat saa... välillä myös hieman harmittaa jos luen jostain blogista, että jatkuvasti ollaan ostamassa uutta ja uutta. Eikä mietitä asioita pidemmälle. Materialismi ei kuitenkaan tuo onnellisuutta.

    Kiitos sinulle, että nostat näitä tärkeitä asioita esille! 💛

    Ja tuo huivi on ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Ihana kuulla, kiitos! Vaikka uuden ostamisessa ei tietenkään ole mitään pahaa ja itsekin ostan vielä uusiakin juttuja, on kierrätys alkanut puhuttelemaan minua vahvasti. Juuri niin kuin sanoit, arvostus maapalloa kohtaan saa ajattelemaan asiaa syvällisesti.

      Sosiaalisen median vaikuttajilla on vahva osa nykyajan mielipidevaikuttajina. Oma tavoitteeni ei ole tietoisesti olla tässä suhteessa vaikuttaja, mutta iloitsen siitä, että keskustelu tämän aiheen ympärillä kirvoittuu.

      Ylellä oli muuten pari kuukautta sitten erään onnellisuustutkijan haastattelu, jossa häneltä kysyttiin tuoko raha (tai materia) ihmisille onnellisuutta. Hän vastasi, että tuo siinä mielessä, että se mahdollistaa lämpimän kodin, ruoan, välttämättömyyksien saannin ja harrastukset. Mutta tietyn rahasumman jälkeen ei ole onnellisuuteen suhteen enää väliä, kuinka paljon euroja on tilillä. Ja toisaalta, mitä enemmän rahaa on, se alkaakin tuottaa huolta, (pörssinotkahdukset, osakkeet, ihmissuhteet, unenlaatu, sydänsairaudet jne.).

      Ei siis yllätä, että kun ihminen on tyytyväinen elämän välttämättömyyksiin, hän on kaikista onnellisin. :)

      Poista
    2. Moi! Totta kai pitää ja saa ostaa, mutta mielestäni ihmisten pitäisi miettiä enemmän mitä ostavat. Näin järkevänä panostaa kestäviin materiaaleihin, jotka kestävät.

      Olen itse asunut reilun vuoden ulkomailla ja omaisuus kulki rinkassa. Rahaa oli vähän, mutta elämä tuntui stressittömämmältä ja ei tarvinnut huolehtia ovatko laskut maksettu. Edelleen kaipaan niitä aikoja ja sitä vapauden tunnetta. Itselleni raha ei tuo onnellisuutta, vaan elämän sisältö ja kenen kanssa saan kulkea matkani tällä pallolla. Raha tuo turvaa ja vakautta ja omalla lailla myös stressiä.

      Poista
    3. Viisaat sanasi voisi kehystää tauluksi. Raha tottakai helpottaa elämää, mutta ei itsessään tuo onnellisuutta. Onkin joskus sanottu, että yksinkertainen elämäntapa on huolettomin elämäntapa. Komppaan tätä ajatusta täysin.

      Poista
  2. Oikein loistava postaus aihe ja todella mukavasti toteutettu, niin tykkäsin ❤
    Olet kyllä todellakin nyt ja (yleensä myös) tekemään loistavia hankintoja! Ihailen 😍 voin yhtyä, että todella hyvä mieli tulee kun löytää käytettynä jotain etsimäänsä!

    Tori.fi on itsellekin yksi suosikki paikoista, paljon tulee myytyä sitä kautta ja mitä aina milloinkin etsii niin hakuvahdit on päällä ☺

    Tältä viikolta on viimeinen erittäin hyvän mielen kokemus kun tuote vaihtoi omistajaa ja lähti todella hyvään käyttöön ja oli haluttu. ☺

    Kannatetaan kierrätystä ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidit tekstistä! Hyvien löytöjen tekeminen second handina ei aina onnistu, mutta kun tuntee oman tyylin ja katsoo materiaalit tarkkaan, voi hyvinkin onnistaa. :)

      Teidän löytönne ovatkin olleet aivan huikeita! Se Tanger-mattonnekin oli todella hyvä; olit oikeassa paikassa oikeaan aikaan. :)

      Poista
  3. No minä täällä taas kommentoimassa :) Kierrättämisen pitäisi olla nykymaailman tavarapaljoudessa itsestään selvää ja jokaisen ihmisen pitäisi katsoa peiliin sillä saralla. Ymmärrän toki, että kaikki ei jaksa kirppisrumbaa, mutta mun mielestä on ihan hullua, että ehjiä vaatteita heitetään roskiin (koska monet vaatekaupat ottaa niitä vastaan ja esim. UFF:n keräyslaatikoita löytyy varmaan jokaisesta kierrätyspisteestä). Ja ihan sama juttu huonekalujen kanssa. Jos ei kukaan niistä vanhoista maksa, niin ilmaiseksi kun antaa, saattaa ottaja (ja tarvitsija) löytyä tai sitten soittaa paikalliseen kierrätyskeskukseen tai järjestöille.

    Aikanaan kun muutin Tampereen opiskelija-asunnosta pois, lahjoitin pienen ruokapöydän ja tuolit sekä ikivanhan pyykinpesukoneen paikalliselle vapautuvia vankeja auttavalle järjestölle. Miehet kävivät ne kämpältä hakemassa ja ilmeisen tyytyväisiä olivat, kun saivat kodin peruskalustoa jollekin vapautuvalle vangille, jolla ei ole kuin tyhjä asunto (jos sitäkään). Ja minä pääsin vaivatta eroon tavaroista, joita en olisi mukanani tänne Kajaaniin kuitenkaan muuttanut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulit jälleen kommentoimaan, Jossu! :) Ja totta. Meidän roskiskatoksessa on aika ajoin aivan järjettömältä tuntuvia juttuja (tv:tä, mikroaaltouunia, huonekaluja, vaatteita) mitkä ei tietenkään taloyhtiön hävitettäväksi edes kuulu vaan asukkaan. Monesti on tullut ajateltua, että nekin tavarat olisi voinut lahjoittaa jonnekin, missä niitä oikeasti tarvittaisiin ja näin kaikki hyötyisivät. Mutta kun se maksaa sen oman ajan ja vaivan, niin siksi varmaan tuntuu helpommalta heivata omat ylimääräiset romppeet roskikseen (ja samalla ihmetellä, minkä ihmeen takia vuokrat nousevat..). Puuh!

      Kertomasi lahjoitus oli ihan liikuttavaa lukea. Todella konkreettinen osoitus, miten ihmisiä voi oikeasti auttaa kierrättämällä tavaroita tai huonekaluja. Voi että, hieno juttu. <3

      Poista
  4. Kierrätykselle peukku! Täällä Facen kirppikset suosiossa, niin mynnin kuin ostonkin kannalta.
    Tuo kameralaukku näyttää hyvältä käsilaukkunakin, itsellä kun käytössä vain ns varsinaisessa käytössään.
    Aurinkoista Pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Facebookin kirparit ovat ihan yksiä parhaita! Varsinkin alueelliset tuntuvat toimivan todella hyvin.

      Onko sinulla saman värinen kameralaukku? Tuo on näppärä, kun sieltä saa pehmusteet pois ja silloin se sopii mainiosti esimerkiksi kaupunkilaukkuna. :)

      Poista
  5. Peukutan ja fanitan ihan täysillä! Minusta kierrättämistä pitää suosia ja itse suosin niin paljon kuin mahdollista, toisaalta sitten käytän kyllä ostamiani vaatteita, kenkiä yms. itse niin pitkään, ettei niistä enää jää mitään kierrätettävää... Mutta ihan huippu kun postaat tästä ja näytät esimerkein, että hyvä ja kaunis pukeutuminen ei kuitenkaan ole rahasta kiinni...

    Ihanaa pääsiäistä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Anu! Kiitos kun kerroit, miten itse olet toteuttanut kierrättämistä. Ja sehän on paras lopputulos, että käytät vaatteet ja kengät loppuun. Suorastaan ihailtavaa tuo käytännön toteutuksesi!

      Minullakin on muuten yhdet collegehousut, jotka ostin ollessani 19 ja ne ovat edelleen joka viikko käytössä. Olivatpa vielä ihan Seppälästä ostettu, eikä yksikään sauma tai lanka ole lähtenyt repsottamaan. Käytän niitä siis varmaan vielä seuraavatkin 13 vuotta. :D

      Poista
  6. Olet tehnyt tosi kauniita ja hyviä löytöjä♡ minäkin suosin kirppiksiä mahdollisimman paljon. Torista katson usein huonekaluja jos tarvitsemme jotain tiettyä. Rakastan kierrellä kirpputoreilla😊 Minusta ketään bloggaajaa tai muutakaan ei saa nimitellä materialistiksi vain sen perusteella minkä verran hän tekee ostoksia kuukaudessa, toisin kuin eräs anonyymi lukija antoi ymmärtää. Kodin sisustaminen voi olla jollekin rakas harrastus eikä se tarkoita että hän rakastaisi rahaa ja materiaa enemmän ja että ne olisivat hänelle tärkeämpiä kuin muut elämän arvot. Itse nautin kauneudesta ympärilläni ja saan siitä voimaa, riippumatta siitä minkä arvoisia tavaroita minulla on😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa surulliselta tuo lausahdus, että kauniit tavarat ympärillä antavat voimaa...eikö juuri silloin materia ole se, joka säätelee tunteitamme. Ja sehän on juuri materialismia.
      Jokainen tottakai on oikeutettu valintoihinsa, enkä niitä arvostele. Mutta sääli, jos materia saa aikaan meissä ne tunteet, joita luonnonkauneus, elämykset ja rakkaat ihmissuhteet voisivat saada.

      Poista
    2. Pellavaa ja pastellia: Kiitos Annika! Nämä löydöt tulivat myös todella tarpeeseen ja siksi iloitsen niistä vieläkin enemmän!

      Komppaan sinua, että ihmisistä tehdyt jyrkät oletukset pelkän blogin perusteella ei ole reilua tai edes kunnioittavaa. Blogit kun ovat vain yksi osa bloggaajan arkea, ei koko arki.

      Jos esimerkiksi kirjoittaja näkee tunnin verran vaivaa kodinsisustamisesta tehtävään postaukseen, ei se tarkoita, ettei hänen elämässään olisi muuta sisältöä. Tämä tuntuu lukijoilta välillä unohtuvan ja siksi medialukutaito on sanana hyvä muistaa.

      Ja kyllä minullekin kauneus ja kauniit asiat (oli ne sitten kotiin tai pukeutumiseen liittyviä) tuovat iloa elämään. Siksihän meillä kaikilla on kauneudentaju ja luovuus, jonka avulla omaa visuaalisuutta voi toteuttaa.

      SIlti mikään tavara tai tuote ei ole minulle itseisarvo vaan mukava mauste elämässä. Samalla tavalla kuin ruoan maut saa paremmin esiin makuja avaavilla mausteilla, ympärillä oleva kauneus tuo elämään makua. Silti ei kukaan (toivottavasti) syö elääkseen pelkästään mausteita, koska ne eivät itsessään anna keholle kaikkia tarvittavia ravinteita.
      Ilman mausteita voi siis tottakai elää ja pysyä hengissä, mutta jos pöydässä on suolaa ja pippuria, miksei niitä halutessaan käyttäisi?

      Tasapainonvartija: Vastaan sinulle tähän samaan syssyyn kuin Annikalle. Ehkä Annika haluaa vielä itse vastata sinulle, koska oletin että kommenttisi oli esitetty hänelle. Halusin silti itsekin sinulle kirjoittaa ja kiittää hyvistä näkökulmistasi. Erityisesti tuo tunteiden sääteleminen oli minusta hyvin sanottu.

      Omasta puolesta näen asian niin, että jokainen meistä on erilainen. Siinä missä toinen rakentaa kotinsa matkustamalla ulkomailla voi toinen puolestaan rakentaa sen pysyvälle paikalle. Tällöin yleensä jokainen haluaa, että oma koti on paikka, joka tuottaa sen asujalle mielihyvää ja on turvallinen.

      Itse en näe tällaisessa kodissa pelkästään esimerkiksi puusta tehtyjä huonekaluja vaan katsoisin sinne puun syihin. Joidenkin ihmisten taustat voivat nimittäin olla niin repaleiset, että oma kaunis koti ehjillä oman tyylisillä huonekaluilla edustaa heille tietynlaista vakautta ja vastuuta oman elämänsä onnelliseksi tekemistä. Enkä nyt tarkoita tässä kallista sisustusta vaan nimen omaan omaa silmää miellyttävää eli kaunista. Ja _tämä_ tuo onnellisuutta. Ei siis itsessään se tavara, vaan se, mitä se edustaa.

      Tämä oli vain yksi näkökulma hatusta vedetyn esimerkin muodossa, miten kauniit asiat voivat antaa ihmiselle voimaa olematta silti ainut kiinnostuksen kohde elämässä. Mainitsemasi onnellisuutta tuovat asiat ovat ehdottomasti omankin elämäni kärkipäässä, mutta visuaalisuus, kauneus ja luovuus eivät millään tavalla rajoita tai menetä edellä mainittujen asioiden merkitystä. Päinvastoin, ihmissuhteissa jaetut yhteiset kiinnostuksen kohteet ja niiden taustalla vaikuttavien asioiden jakaminen voi lähentää ja syventää suhteita toisiin.

      Poista
    3. Esitin lukijan kommentin herättämiä tunteitani ihan vilpittömästi, toisenlainen näkökulma ei tarkoita aina arvostelua. Minulla heräsi säälin tunne. Olen itse ollut aiemmassa elämässäni hyvinkin kiinnostunut kaikesta materiasta ympärilläni. Kokoajan olen kaivannut jotain uutta ja kaunista täyttämään tyhjiöni. Pitkän psykoterapian jälkeen elämäni on tasapainoisempaa, ja todelliset onnentunteet tulevat nykyään aivan muusta.
      Uskon, että näin jotain surullista tuon kommentin läpi.
      Pidän edelleen kauniista asioista kodissani, siksi esim. luen silloin tällöin blogiasi. Itseasiassa ainoaa sisustusblogia....Mutta olen löytänyt tasapainon ja vaalin sitä.
      Lämmintä kevättä kaikille lukijoillesi!

      Poista
    4. Hei! Kiitos ajatuksistasi. En ajatellutkaan ajatuksiasi arvosteleviksi - pyydän anteeksi jos tällainen tunne välittyi vastauksestani!

      Rauha, jonka olet löytänyt on varmasti monen tavoite elämässä. Asioiden käsittelemisellä terapiassa on uskomattoman suuri voima omien tunteiden ymmärtämisessä, niiden käsittelemisessä ja voimavarojen löytämisessä. Saanko muuten kysyä, minkä suuntainen psykoterapiajakso sinulla on takana? Itse tunnen psykodynaamisen ja kognitiivisen yhdistelmän omakseni.

      Mukava kuulla, että koet blogini paikaksi, josta saat iloa. Se lämmitti sydäntäni ja koen palautteesi todella merkitykselliseksi. On ihana tietää, että omalla pienellä osallaan voi elämässään jakaa sitä hyvää toisille, mitä itse on saanut elämässä lahjana.

      Poista
    5. Hei, kävin kognitiivisen traumaterapian. Se sopi minulle. Aurinkoa kevääseen!

      Poista
  7. Hyvä postaus 😊.Kulutushysteria on ihmeellistä touhua.Toki ymmärrän että estetiikka on monelle, itsellekin tärkeä vaikka tulee ostettua harvemmin.Mutta pieni varoituksen sana kirppareilta ostaville. Sain paidan avustettavaltani joka oli ostettu kyseisen paidan kirpputorilta. En ole ikinä nähnyt niin paljon elukoita vaatekaapissani kun sen vaatteen jälkeen.Jäätävät myrkytykset vaatekaappiin ja koko kotiin kyseisen vaatteen takia.Joten pliis en halua ikinä että kukaan kokee samaa joten.Peskää kaikki vaatteet vähintään 60 asteessa ja joka ikinen tavara, koru, kengät yms pakastakaa.Niitä ei turhaan sanota kirpputoreiksi vaikka hyviä paikkoja löytää onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips Annika! Ja kiitos! <3 Ja voi APUA mikä kauhukertomus, KÄÄK! Siis miten ne elukat alkoivat elämään kaapissa? Oliko ne niin huomaamattomia, ettei niitä aluksi näkynyt paidassa? Aivan kamalalta kuulostava rumba - oikea painajainen! Vinkkisi ja muistutuksesi oli siis erittäin hyvä. :/

      Poista
    2. Mitään ei näkynyt vaatteessa eli jotain munia siis oli paidassa sekä turkiskuoriaisen että koiperhosen.Aivan uskomaton rumba mitä vaikeutti se että asumme omassa asunnossa josta ei niin vaan lähetäkään.Monta kuukautta meni niiden häätämiseen ja myrkyttämiseen.

      Poista
    3. Huh ja huh! Meni kylmät väreet tuota ajatellessa. Meillä ei vastaavaa onneksi vielä ole ollut ja kaikki vaatteet olen aina pessyt ennen käyttöä. Mutta kiitos hyvän huomion jakamisesta, voi vain kuvitella mikä rumba teillä on ollut!

      Poista
  8. Hei, ihan huippua ja aion todellakin ottaa kopin tästä haasteesta omaan blogiini! :) https://duniatoropainen.blogspot.fi/?m=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Dunia! Olipa ihana kuulla, että pidit ja toteutat haasteen omassa blogissasi! Jään innolla odottamaan!

      Poista

Kiitos kommentistasi, palaan siihen mahdollisimman pian!

Blogger Template Created by pipdig