22. kesäkuuta 2018

Oppikouluni rahan arvosta ja liiallisesta tavaran määrästä


Vuosi sitten sain postausidean kirjoittaa rahasta; sen käytöstä, suhteestani siihen ja kuinka se vaikuttaa -tai ei vaikuta- jokapäiväiseen elämääni, sekä yhteiseen arkeemme. Otin postausta varten myös kuvia, jotka ajattelin liittää kirjoituksen kuvitukseksi. 

Hyvästä ideasta ja talteen otetuista valokuvista huolimatta aiheeseen olikin yllättävän vaikeaa tarttua. Motivaatiota jutun tekemiseen oli, mutta sen tarttumapinta ei ollut kuitenkaan vielä otollinen. Minusta tuntui, että aiheen käsittelyyn tarvittavat raamit loistivat sitkeästi poissaolollaan.


Mielessäni kyllä vilisi useitakin eri näkökulmia aiheen ympärillä, mutta näiden palasten yhteen liittävä liima tuntui olevan tiukasti piilossa. Niin piilossa, että jätin aiheen hautumaan seuraavaan otolliseen hetkeen ja unohdin asian.


Vuotta myöhemmin aihe tuli uudelleen ajankohtaiseksi. Kodin Kuvalehden miellyttävä, lempeä ja helposti lähestyttävä toimittaja, Anna Pihlajaniemi, otti minuun yllättäen yhteyttä kysyäkseen, haluaisinko auttaa häntä eräässä artikkelissa koskien rahan käyttöä, näkökulmana ostoholismi. Hän oli nähnyt erään asiaa koskevan kommenttini Annikan blogissa, ja otti yhteystietoni ylös. 

Koska olin kypsytellyt asian käsittelyä jo useamman kuukauden, sovimme muutamien sähköpostiviestin vaihdon jälkeen, että jaan hänelle tarinani. Anna Pihlajaniemi siis antoi minulle ikään kuin ne erillään olevat raamit tai palaset, jotka koottiin nyt taitavasti yhteen. Tästä yhtälöstä syntyi eilen julkaistu verkkoartikkeli, jonka voi lukea Kodin Kuvalehden verkkosivuilta


Aiheen käsittely voi ensialkuun tuntua hämmentävältä tai aralta. Silti uskon, että ongelma -ja siitä koituva häpeä- on paljon yleisempää, kuin osaamme mielissämme aavistakaan. Siksi rohkenin antaa aiheelle kasvoni.

Vaikka oma tilanteeni ei saavuttanutkaan sellaista "pohjaa", joka olisi johtanut vakaviin vaikeuksiin, havahdutti se silti tajuamaan omaa liiallista kulutusta niin rahan kuin ajankäytönkin suhteen. Kumpikin on siis arvokasta, eikä kumpaakaan kannattaisi tuhlata.

Onneksi omasta ostoriippuvuudestani voi nyt puhua imperfektissä. Yksinkertainen elämä on näin ollen ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. <3


SHARE:

16 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. No voi kiitos. <3 Mutta rehellisesti sanottuna minusta tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä tietoisemmaksi tulee omista puutteistaan..

      Poista
  2. Rahan käyttö on useimmilla vaikeaa,kun markkinavoimat suoltavat uutta ja uutta tavaraa markkinoille.Kuluttaminen voi olla elämäntapa toiselle enemmän ja toisella taas arvot ovat muualla.Hänelle kuluttaminen voi olla sitä,että ostaa käytettynä tai panostaa laadukkaaseen tavaraan,jonka käyttöikä on pitkä.Vaikea on neuvoa kuluttajaa,että älä osta.Jokaisen pitää ne omat arvonsa löytää itse.Onneksi näitä säästämisen arvoja on nostettu esille somessa,ja se saa aihetta ajatteluun,että voisinko olla erilainen kuluttajana.Ehkä säästän ja ostan sitten joskus jotain.Hyvää Juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Aikku! Kiitos kun jaoit ajatuksesi!

      Tuo on aivan totta. Kauppamaailman ja kauppojen tehtävänä on nimen omaan luoda meille tarpeita ja saada meidät ostamaan asioita, joita emme välttämättä tarvitsisi. Toisaalta me kaikki tarvitsemme yllemme vaatteita ja käyttötavaroita, mutta merkittävää mielestäni onkin, missä määrin tavara tai sen hankkiminen pyörittää mieltämme. Sanotaan, että köyhäkin voi olla materialisti mutta toisaalta varakaskin voi olla vaatimaton. Tasapainon löytäminen on tässäkin suhteessa varmasti avain kohtuuteen.

      Poista
  3. Kiitos tästä! Itse huomaan taistelevani samojen asioiden kanssa. Ostan tavaraa, mitä en tarvitse, mutta kun siitä tulee se hetkellinen onnen tunne... Olen vähitellen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja lopettaa tämä kierre. Koska kyllä hävettää ja ei tässä jatkuvassa shoppailussa ole mitään järkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Js kiitos paljon, kuin jaat vertaistukeasi. Sympatiani on puolellasi.

      Oma toipumiseni lähti käyntiin asian myöntämisellä ja ennen kaikkea sen pohtimisella, mikä ahdistukseni lopullinen syy on. Tämän kun oivalsin ja olin ennen kaikkea rehellinen itselleni, suunta ja motivaatio muutokseen löytyi.

      Tsemppiä kovasti!

      Poista
  4. Kun luin tuon artikkelin sanasta sanaan, alusta loppuun, ajattelin, että voi miten ihana ihminen ja pariskunta siellä on tarinan takana! Ja kieltämättä ihan rehellisesti sanottuna pienen sekunnin hetken mietin myös, että olisinpa törmännyt sinunlaiseen ihmiseen tässä meidän talokatastrofin aikana, kun menetimme kaiken ja joudumme räpistelemään takaisin pinnalle pala kerrallaan paljon apua tarviten.

    Jään seuraamaan blogia, aivan mahtavaa, että törmäsin tuohon juttuun :) Kaikkea hyvää ja ihanaa kesää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Ja mitä lämpimin kiitos kauniista sanoistasi ja myötätunnostasi!

      Voin vain yrittää kuvitella tuota kaikkea.. Ilmeisesti tilanteenne on nyt parempi? Olen niin pahoillani puolestanne. Hienoa, että saitte apua! <3

      Ja ihana että löysit blogini pariin, tervetuloa mukaan!

      Poista
    2. Hei, valitettavasti tilanne on nyt vielä erittäin kriittinen asuntokauppariidan ollessa kesken. Kun se selviää, saamme myös näkymän siihen, miten meille käy.

      Apua on tällaisissa tilanteissa äärettömän vaikea saada, koska vakuutus ei korvaa mitään mistään, ja toisin kuin tulipaloissa, ei apua ole kovin helposti tarjottu. Toisaalta emme ole sitä osanneet ehkä riittävän äänekkäästi myöskään pyytää, koska tilanne on uusi, olemme aina selvinneet omillamme ja olleet niitä, jotka auttavat muita. Avun pyytäminen on paljon vaikeampaa, kuin sen antaminen. Voi myös olla, että ihmiset luulevat tällaisten tapausten olevan jostain syystä ihmisen omaa syytä, eivätkä niin helposti tahdo auttaa. Ihan lähimmät ovat olleet meillä pelastus, mutta kyllä avun tarve on edelleen kova ja toivottavasti sitä vielä saamme.

      Sydämellinen kiitos myötätunnosta <3 Vielä komppaan sitä, että on niin upeaa, että olet löytänyt onnellisuutta, kiitollisuutta ja mielenrauhaa vähäisemmästä materiasta.

      Poista
    3. Hei, Tuuletuksia Jantunen!

      Olen niin pahoillani kaikesta, mitä olette joutuneet kokemaan. Kaikki tuo kuulostaa todella raskaalta ja on varmasti vienyt paljon voimianne - niin fyysisiä, tunneperäisiä kuin henkisiäkin. Silti kommentistasi välittyy myönteisyys tulevaisuutta kohtaan ja sen aistiminen on minusta vaikuttavaa. Toivon sydämestäni, että asianne kääntyvät lopulta parhain päin, ja että jaksaisitte siihen saakka päivä kerrallaan. <3

      Poista
  5. Ihanan rehellinen kirjoitus ja luin kanssa Kodin Kuvalehden jutun ja tunnistin itseni osasta tekstiä. <3 Itse huomaan, että shoppailu ei enää olekaan niin kivaa ja hyvää mieltä tuottavaa kuin se oli ennen kuin hurahdin maritukseen. Nykyisin tulee mietittyä tarkkaan kuinka paljon tarvitsen jotakin ja mikä sen paikka tulee olemaan ja niinpä shoppailukin on menettänyt kiinnostavuuttansa. Onneksi pääsen toteuttamaan shoppailuintoa kuitenkin silloin, kun se nostaa päätänsä, sillä tyttärelle usein tarvii isompia vaatteita tai kenkiä, joten ostoinnon saa tainnutettua järkevällä ostamisella. :)

    Ihanaa juhannusta ihanainen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitos Jenni! <3 Minusta tuntuu, että melko moni pystyy tunnistamaan itsensä samankaltaisista tunteista. On niin helppoa kerätä tavaraa jota ei tarvitse, koska sillä meidät on ympäröity. Silti kun tasapainon on löytänyt, ei ole lainkaan väärin nauttia kaikesta kauniista tai jonkin uuden ihanan jutun löytämisestä itselle. Kohtuus on varmasti tässäkin suhteessa avain onnellisuuteen. :) <3

      Poista
  6. Moi Jenna! Arvostan tosi paljon rehellisyyttä ja aitoutta! Kaikista ei ole olemaan näin rehellinen omissa kirjoituksissaan, joten iso peukku sulle!

    Oon ennenkin kirjoittanut, että omat lulutustottumukset ovat muuttuneet vuosien saatossa. Ja ylipäätään suhde rahaan on muuttunut. Ajattelen, että ihmisellä on aina kehitettävää oman elämänsä suhteen ja koen, että täytyy olla rehellinen ja pystyä myöntämään omat heikkoudet tai kehityskohteet. Ite oon huomannut, mitä vanhemmaksi tulee sitä paremmin tiedostaa omat heikkoudet.

    Ihmisten tulisi miettiä paljon enemmän omia kulutustottumuksiaan ja miettiä omien päätösten seuraamuksia.

    Kiitos aidosta tekstistä!

    A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips Anna ja kiitos! Pohdin pitkään uskallanko kertoa tuon kaiken omilla kasvoillani ja omilla kokemuksillani. Totesin kuitenkin, että se on vain elettyä elämää ja ehkä kertomastani joku voi saada vertaistukea - kuten moni on minua omin kokemuksin lähestynytkin.

      Ikä tuo varmasti kokemusta niin elämästä kuin omista arvoista. Liiallinen kulutus on raskasta paitsi itselle niin tietenkin ympäristölle. Siksi on hyvä aina aika ajoin pohtia näitä asioita. :)

      Poista
  7. Tää oli niin hyvä!
    Kiitos rohkeudestasi!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, palaan siihen mahdollisimman pian!

Blogger Template Created by pipdig