24. kesäkuuta 2018

Ystävällisyyden hinta?


Tämä viikko on ollut monella tapaa erityinen. Olen kohdannut ihania ihmisiä -niin tuttuja kuin tuntemattomia- ja kokenut valtavan määrän ystävällisyyden sanoja ja tekoja. En myöskään malta olla tähän samaan syssyyn mainitsematta niitä lukuisia kauniita, kannustavia ja vertaistuellisia viestejä, joita olen saanut teiltä edelliseen postaukseen Oppikouluni rahan arvosta ja liiallisesta tavaran määrästä. Kiitos todella paljon!


Tästä pienenä aasinsiltana olenkin viime viikkoina miettinyt paljon ystävällisyyden voimaa arjessa ja sen mahdollista hintaa, eli mitä sen osoittaminen voi meiltä vaatia. Tuntuu nimittäin aika helpolta osoittaa ystävällisyyttä tilanteissa, jolloin meille sitä osoitetaan ensin, mutta miten helppoa sitä on osoittaa omasta aloitteesta silloin, kun oma päivä ei ole se parhain. Hymyileminen vastaantulijoille, tervehtiminen tiukkailmeistä naapuria tai tervehtiminen vastaantulevia lenkkipolulla voi vaatia silloin aika paljon tai vähintään enemmän, kuin "totutusti".




Toinen hinta ystävällisyyden oma-aloitteiselle osoittamiselle voi olla meille suomalaisille aika tuttu ilmiö, eli pelko siitä, mitä muut meistä ajattelevat. Olen ainakin itse huomannut tämän piirteen itsessäni tilanteissa, joissa tekisi mieli sanoa spontaanisti jotain ystävällistä, mutta ääni takaraivossani vaientaakin aikeen nolona. Eihän me suomalaiset olla totuttu ventovieraiden kanssa keskustelmaan saatika kehumaan, koska se ei vain ole meitä.

Silti kun joskus näissä tilanteissa oman suun saakin auki, tulee itselle aina hyvä mieli siitäkin huolimatta, ettei vastapuoli osaisikaan ottaa sitä hämmenykseltään vastaan. Valtaosa näistä tilanteista on kuitenkin päättynyt molemminpuolisiin hymyin ja sen tuomaan ilon tunteisiin.


Mikä on siis ystävällisyyden hinta? Minun mielestäni se on rohkeus; rohkeutta avata omasta sydämestä hyvyyttä sellaisistakin peloista huolimatta, mitä muut meistä mahtaisivat ajatella tai ottaako vastapuoli lämpömme vastaan vai ei. Silti jos tavoitteena on osoittaa ystävällisiä eleitä ja tekoja jokapäiväisessä arjessa, vaikuttaa se aivojemme mielihyväkeskuskeen poitiivisesti ja omaa mielialaamme edistävästi. Emmekä toisaalta koskaan voi tietää, kenen päivän voimme hymyillämme pelastaa. :)


SHARE:

12 kommenttia

  1. Aivan ihana teksti ja hyvää pohdintaa. ❤

    VastaaPoista
  2. Todella kaunis ja sydämmelinen postaus ❤ kiitos tästä ihanasta ❤
    Tätä hiukan samaa aihetta taannoin blogissa pohdinkin 🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydämellinen, ei kahdella M:llä... huoh

      Poista
    2. Nooh, eiköhän se ajatus ole tässä kohtaa tärkein, vaikka itsekin kielipoliisin virkaa aika-ajoin suoritan.

      Poista
  3. Ihanasti kirjoitit ja hyvin kiteytetty, ystävällisyyden hinta on rohkeus. Miksi niin helposti ajattelemmekin, mitä toiset meistä ajattelee.
    Aurinkoista viikkoa sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Kaisa! <3 Ja niinpä, toisten pään sisällä ajattelemiseen menee valtavasti energiaa!

      Poista
  4. Tämäkin tosi hyvä teksti! Niin aitoa ja rohkeaa kirjoitusta.

    Jäin pohtimaan tuota kun kirjoitit, että ystävyyden hinta on rohkeus. Ja kyllähän se niin on! Mielestäni aito ystävyys on sitä, aitoa läsäoloa ja luottamusta, oli asia tai aihe mikä vain. Aito ystävä pystyy kunnioittamaan toisen valintoja, vaikka ne eivät sopisi omaan elämään.

    Olen myös miettinyt paljon tuota miellyttämistä. Etenkin vanhassa työpaikassa, jossa sitä juoruilua ja seläntakana puukotusta oli. Kuitenki kasvotusten haluttiin miellyttää toisia.

    Tässä muuten mietin, että mitä sinä saat sinun blogin kommenteista? Minusta on ollut tosi ihanaa jakaa ajatuksia täällä ja käydä keskustelua eri asioista. Joten iso kiitos sulle!
    Mutta täytyy sanoa, että mulla varmasti menisi fiilis sellaisiin lässynlää - kommenteihin. Etenki jos joka kommentti on samaa kaavaa. Mutta tässä yksi syy miksi mä en bloggaa.

    Jetlag - painaa, nyt salille!

    A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna, tosi kiva kun pidit tekstistä!

      Rohkeutta ystävyydessä kysytään myös silloin, jos ystävälle täytyy puhua jostain vaikeasta asiasta. Rohkeus on oikeastaan aika monisyinen juttu kaikissa ihmissuhteissa.

      Itse en ole myöskään koskaan ymmärtänyt tuota selän takana puhumista ja täysin päinvastaista käytöstä kasvotusten. Sehän vain kertoo, ettei ole rohkeutta seistä sanojensa takana, jos täytyy ikään kuin peitellä omia jälkiä. Helpompaa olisi ollai rehellinen ja toista kunnioittava kaikissa tilanteissa.

      Minusta on mukavaa saada blogiin kommentteja -oli ne sitten kevyempiä tai pohdiskelevia. Juuri eilen muuten mietin, miten varmasti kaikki tuntevat tarvitsevansa palautetta niin työstään kuin harrastuksistaan ja juuri blogiin tulevat kommentit ovat minulle tällaista palautetta. Ja arvostan jokaista palautetta että niiden jättäjää. :) <3 Joten KIITOS sinulle!

      Poista
  5. Kyllä viimesen viikon aikana on kokenut paljon ystävällisyyttä sekä rakkautta❤ meillä oli neljä aivan ihanaa siskoa kylässä, kaksi vähän vanempaa ja kaksi 20vuoden ympärillä. Vaikka ei ollu yhteistä kieltä kunnolla silti tultiin hyvin toimeen, google kääntäjä oli hyvässä käytössä ja välillä saatii nauraa hyvin paljon, kun se käänsi ihan höpö höpö juttuja😂 onneksi tämä toinen nuoremmista osasi jonkin verran englantia niin se helpotti.
    Ystävällisyyden osoittaminen on ollut mulle kyllä aina hyvin tärkeä asia, sekä pelkkä pieni hymy tuntemattomalta ihmiseltä voi muuttaa päivän paremmaks, kokemusta löytyy ihan henkilökohtaisesti. Samoin kuin oven pitäminen auki muille😄
    Ihanaa loppuviikkoa sulle❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa aivan ihanalta Susanna! <3 Miten hyvilläni olenkaan puolestasi!

      Voin vain kuvitella, miten huvittavia tilanteita kielimuuri on teille tuonut mukanaan, mutta huumorilla niistä useimmiten selviää. :D

      Ja sinusta näkee ystävällisyyden voiman ja sen vaikutuksen lähellä oleviisi! <3 Ihanaa viikonloppia pikkuiselle!

      Poista

Kiitos kommentistasi, palaan siihen mahdollisimman pian!

Blogger Template Created by pipdig