1. heinäkuuta 2018

Pioneja & omista sisäisistä kahleista irti pääsemistä


Pioni-aika on näkynyt viime viikkoina vahvasti monessa SOME-kanavassa, eikä omanikaan ole ollut siinä poikkeus. Instagram-tilini onkin kylpenyt viime aikoina oikein pioni-tulvassa, mutta eihän niiden kauneutta yksinkertaisesti vain voi vastustaa!

Saimme tämän kuvissa näkyvän valtavan pionikimpun ystäviltämme, jotka toivat sen heidän omalta pihaltaan. Voi vain kuvitella, miten upealta pionipensas kukkien loistaessa näyttääkään, kun jo neljä oksaa maljakossa saavat haukkomaan ihastuksesta henkeä!


Meillä on ollut aivan ihana mökkiviikonloppu ystävien kanssa kauniissa keski-Suomessa järven rannalla. Heikin noin puolen vuoden odotus päästä kuuntelemaan jazz-musiikkia muun muassa Timo Lassyn kuin WigWaminkin orkesteroidessa Keitelejazzeilla toteutui majoittuessamme kahden ystäväpariksunnan kanssa läheiselle ystävien mökille. Voi pojat kun söimme hyvin, vedimme saunomis- kuin paljuenkat (-Mä en oo oikeen kova saunoja. -Joo en mäkään. -Hei tytöt, te saunoitte perjantaina kaksi ja puoli tuntia ja lauantaina melkein kuusi. -Oho.), paransimme maailmaa, juoksin yhden parhaimmista juoksulenkeistäni ja tottakai pulikoimme järvessä. Tänään aamulla tapasimme vielä muita ystäviä ja ennen kotimatkaa kävimme hakemassa pizzat lounaaksi. On siis tullut herkuteltua oikein kunnolla ja ai että kun se oli kivaa luonnon helmassa kera hyvien ystävien!


Sen lisäksi, että viikonloppu oli voimaannuttava seuran ja puitteiden muodossa, opetti se jälleen itselleni omista "sisäisistä kahleistani" irti pääsemisestä.

Kevyempänä esimerkkinä tästä oli lauantai, kun minulla ei ollut mitään mieltä pulahtaa järveen. Tämä siksi, että kylmää inhoavana olen automaattisesti aina ajatellut, etten viihtyisi myöskään kylmässä vedessä. Havahduin kuitenkin saunoessamme, etten välttämättä olekaan sitä mieltä oikeasti, vaan olen vain saattanut olettaa mielessäni asian faktaksi. Siispä päätin kyseenalaistaa vahvan olettamukseni ja hetken järviveteen totuteltuani molskahdin reippaasti polskimaan ja arvatkaa mitä? Viihdyin vedessä ainakin puoli tuntia enkä olisi silloinkaan malttanut tulla pois, ellei varpaat olisi jäätyneet, heheh! Ehkä tämä esimerkki oli sitä kuuluisaa oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä, vaikka kyseistä sanahirviötä vältänkin.


En muista, olenko täällä aiemmin maininnut, että samassa yhteydessä, kun minulla todettiin vaikea-asteisen masennuksen pitkittynyt masennusjakso, minulla todettiin myös ahdistuneisuushäiriö, joka ilmenee muun muassa voimakkaana sosiaalisten tilanteiden pelkona. Tässä pelossa lähes kaikki sosiaaliset kohtaamiset pelottavat niin paljon, että se on haitannut omaa arkeani, opiskelujani ja myös työntekoani. Pelko ei hellitä järjellisellä puheella ("kaikki on ihan hyvin") vaan tunteiden rohkea kohtaaminen ja halu parantua on ainut tie toipumiseen. 

Omat pelkotilani liittyvät usein pelkoon 1) nolata itseni, 2) tyhmänä pidettäväksi, 3) huomion keskipisteeksi joutuvaksi tai 4) ääneni mahdolliseen värisemiseen.

Moni ystäväni on ollut yllättynyt tästä diagnoosistani, sillä minusta ei kuulemma näy kyseinen pelko päällepäin. Oletan tämän johtuvan kuitenkin siitä, että erityisesti suuremmassa ihmisjoukossa pinnistän voimiani niin paljon, että kotiin tullessa olenkin sitten aika puhki. Silti tästä toipumiseen ei auta sosiaalisten tilanteiden vältteleminen vaan nimenomaan niitä päin meneminen. 

Tämä alustus liittyy toiseen omien sisäisten kahleiden irti repimiseen, joka tapahtui menomatkallamme mökille.

Rakastan kesä-Suomea ja viikonloppu ystävien kanssa järvimaisemissa ei voinut kuulostaa muulta kuin ihanalta ajatukselta. Mutta matkaa tehdessämme niin sanottu pelkovaihde nousi aivoissani tosi korkealle, ja vaikka kuinka tunnen ja tiedän ystäviemme olevan ihania ihmisiä, aloin panikoimaan edessä olevia sosiaalisia tilanteita. Lopulta vesi vain alkoi virtaamaan silmistäni ja sanoin Heikille autossa, etten yksinkertaisesti pysty tähän. 

Muistin kuitenkin kuulleeni erään luennon, jossa pelkotiloja käsittelevä luennoitsija totesi, että tottelemalla omia pelkojamme me riistämme itseltämme eteemme tulevat elämän ilot. Aloin siksi miettiä, auttaisiko minua se, että olisin ollut omine ajatuksineni verrattuna siihen, että mökillä voisin yrittää keskittyä toisiin ja kääntää huomioni heihin. Toki omaa aikaa välillä tarvitaan, mutta tässä tilanteessa se olisi muodostunut esteeksi nauttia omalle kohdalleni eteen tulleesta ilosta.

Siksi jostain voimia saaneena menimme mökille ja arvatkaa mitkä olivat isäntäpariskunnan, että toisten ystävien ensimmäiset sanat? "Tervetuloa, ihanaa kun tulitte." Tämän hyvyyden ja lämmön -puhumattakaan koko viikonlopusta- olisin siis itseni antanut menettää, jos olisin kuunnellut omia pelkojani. Ne kun usein ovat vain oman mielen tuotosta.


SHARE:

8 kommenttia

  1. Miten hyvin sanottu: "pelkoa tottelemalla riistää itse itseltään eteen tulevat elämän ilot". Olen tuollaisessa ristiriitatilanteessa usein itsekin (melkein päivittäin) kun ahdistuneisuuden vuoksi tekee mieli piiloutua monesti kivoiltakin jutuilta. Eikä ole vierasta tuo automatkoilla kyyneleen tirauttaminenkaan, kun jännittää vaan niin paljon! Ihana vastaanotto sinulla onneksi ollut ja aivan huippua että pääsit nauttimaan täysillä kaikesta mökkeilyn tuomasta riemusta 😊

    Mukavaa alkavaa viikkoa sinne ja halaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salla, kiitos! <3 En missään tapauksessa iloitse, että joudut taistelemaan samanlaisen haasteen kanssa, mutta vertaistuen kokeminen tämän asian kanssa on tosi lohduttavaa.

      Ihmettelin vuosia miksi kaikki kivatkin kutsut toivat ahdistuksen tunteet pintaan ja soimasin itseäni tuntemuksistani. Ei vain ollut järkeenkäypä, että asiat, jotka toisille toivat iloa, olikin itselleni vuoren kokoinen kynnys voittaa. Sitten kun sain syyn ahdistuksen tunteilleni, oli fiilis todella vapauttava! Silti juuri tuo siteerauksessa oleva ajatus omasta osasta fobian ylipääsemiseki sai itsenkin mietteliääksi. Vaikka sen toteuttaminen on kaikkea muuta kuin helppoa, niin joka kerta kun sen tekee, tuntee ikään kuin kasvaneensa pari senttiä. :)

      Tsemppiä meille! Me voitetaan tämä taistelu, eikö! <3

      Poista
  2. Ihana viikonloppu teillä takana. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli todella ja yhä hymyssä suin sitä muistelen. <3 Hyvää tätä viikonloppua myös sinulle, Kaisa!

      Poista
  3. En olisi millään voinut uskoa, että juuri sinulla on ahdistuneisuushäiriö etenkin sosiaalisissa tilanteissa, nimittäin se ei ole näkynyt sinussa mitenkään! Olet aina hyvin aito (yksi aidoimmista ihmisistä ketä olen tavannut), sekä välität muista ja heidän voinnistaan!💕 (kokemuksella voin sanoa❤) Sekä olet aina hyvin huomaavainen toisia kohtaan. Kuuntelet muiden murheita sekä sanot aina jotakin rohkaisevaa, vaikka et aina huomaisikaan sanoneesi mitään erikoista!!😉
    Meistä jokainen voi varmaankin allekirjoittaa omalta kohdalta(ainakin minä!) pelkäävämme joutuvamme nolauksen kohteeksi sanomamme asioiden takia, sekä sitä että meitä pidettäsiin tyhminä.
    Ihanaa alkavaa viikkoa sulle❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvin olen sen sitten onnistunut peittämään! :D Ei vaan, ehkä pikkuhiljaa sosiaalisten tilanteiden fobiaan on saanut käyttöön mielen työkaluja, joilla ajatukset saa omista pelkotiloista siirrettyä toisten ihmisen kuulumisiin ja kuuntelemiseen. Oli kyllä ihasti sanottu tuo kaikki mitä kirjoitit. Olen niin onnellinen, että kuulut elämääni pikkuinen! <3

      Poista
  4. Tuo lause kursivoituna on ihan äärimmäisen loistava jota voi soveltaa niin moneen! Siis suurin kiitos kun kirjoitit aiheesta ja noin hyvän opin elämän tielle ❤

    Olen todella iloinen kun teillä on niin onnistunut viikonloppu takana ja sait upeita kokemuksia ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ollutkin aika pysäyttävä virke ja niin paikkansa pitävä. Elämä opettaa näitä viisauden helmiä ja niitä käytäntöön panemalla voi oppia elämään omien pelkojensa kanssa.

      Ja halaus sinulle! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi, palaan siihen mahdollisimman pian!

Blogger Template Created by pipdig