6. elokuuta 2018

Parin viikon kuulumisia


Heippa vaan parin viikon kirjoitustauon jälkeen! Ihana fiilis aloittaa uusi viikko päivittämällä vähän blogia samalla kun päiväkahvi tippuu aeropressissä ja kisu on "äkkilähdön" jälkeen takaisin kotona. <3 Meillä on ollut viimeiset pari viikkoa aikamoista haipakkaa kuten elämään välillä kuuluu, joten ajattelin lämmitellä blogimoodin palaamista kertomalla hieman kuulumisia. Olisi myös mukava kuulla, miten teillä on sujunut lomilta paluu vai oletteko vielä kesälaitumilla?


Mä olen fiilistellyt muuttohommia. En siis omaa, vaan siskoni perheen ja nyt heillä on uudessa kodissa pieni kisunpentukin. Sellainen mustavalkoinen miukuja, joka kehrää sylissä ja syö ruoan tilalla mieluiten herkkuja. Eli juuri hän, jolla on vaaleanpunainen ja tismalleen sydämen muotoinen nenänpää sekä valkoiset maitotassut. Nimenomaan hän, älkää sekottako lajinsa muihin kollegoihin.

Muuttosiivouksissa on muuten jotenkin aina oma fiiliksensä -oli se sitten oma tai ei- sekä jännittävää kihelmöintiä ja kutkutusta. Tosin oma kutkutukseni tuntui ihan jalkapohjissa saakka, sillä onnistuin tassuttelmaan siivouksen yhteydessä sandaalini hajalle niin, ettei toinen niistä enää pysynyt jalassa. Oli tosi ylentävä fiilis kävellä kaupungin katuja kengänpohja rullalla, mutta selvisin sentään Henkkamaukan kenkäosastolle - joskin vähän kikatellen. Noh, tulipahan tuokin elämys koettua. 


Samaisella viikolla tapasin lapsuudenystäväni, jonka kanssa olemme olleet erottamattomat vauvoista saakka sekä toisen minua hieman vanhemman ystävän, joka on nähnyt kasvamiseni sekä elämässäni eteen tulleet muutokset. En ole täällä kertonut, että isoäitini nukahtaminen kesäkuussa on ollut minulle paljon rankempi paikka, kuin osasin ikinä odottaa. Oikeastaan voi sanoa, ettei pieneen päähäni vieläkään mene jakeluun, ettei mummua enää ole ja surytyö onkin mennyt jollain lailla paikallaan junnatessa. Toki eihän tällaisia asioita voi kiirehtiä, mutta näiden kahden ystävän näkeminen hieman helpotti surun purkamista, sillä molemmat tunsivat mummun hyvin ja oli ihana tunne jakaa mummusta yhteisiä muistoja. Tuntuu muuten hyvältä, kun ystävät ja tutut käyttävät kuolleesta puhuessa henkilön etunimeä. Se jollain lailla konkretisoi tapahtunutta ja tuo muistot todellisemmaksi mieleen.   


Surun käsittelyn keskellä toi kuitenkin tosi paljon iloa, kun ystävämme Amerikasta tulivat viikon mittaiselle visiitille Suomeen. Tutustuimme heihin vuonna 2016 Nuuksion Kansallispuistossa, ja heidän nyt täällä päin reissatessa he pistäytyivät moikkaamaan myös meitä. Olikin tosi kiva nähdä kahden vuoden jälkeen ja vaihtaa whats ap-viesteilyjen jälkeen kunnolla ja ihan kasvotusten kuulumisia! Heillä on Helsingissä muitakin tuttuja, ja heille olikin lähes jokaiselle päivälle jotain suunniteltua ohjelmaa veneretkeilystä kaupungilla tsippailuun ja picnicistä kyläilyyn. Harmillisesti meidän kisu ei päässyt heitä kuitenkaan tapaamaan (vai pitäisikö sanoa toisin päin) sillä meidän samaan aikaan osunut parvekelasiremppa joudutti Rönnelin viikoksi täyshoitolaan tähän lähellä asuville ystäville. Remppa tuli oikeasti pahimpaan mahdolliseen saumaan, sillä näillä helteillä kotimme on ollut lähestuloon sauna ja ilman parvekkeen oven auki pitämistä yöllä ei täällä kukaan pystyisi asumaan. Tuulettaminen ilman parvekelaseja ei tietenkään olisi tullut kuulonkaan, koska meidän nelitassuinen seniori on kova kiipeilemään ja hyppimään. Onneksi Rönnelillä on maailman paras hoitopaikka, johon hänellä on aina avoimet ovet ja siispä äkkilähtö pienelle tuli pakon edessä eteen. Kaikki meni lopulta siis ihan hyvin ja nyt kehrääjä on viikon "lomailun" jälkeen kotona. Mulle tosin iski ikävästä ihan järjetän selkäkipu, joka harmillisesti esti reissun amerikkalaisten ystäviemme kanssa Tallinnaan. Se on sellasta, kun on tämä ressiselkä ja sen mukanaan tuomat tulehtuneet lihakset. Blaah.


Loppun vielä pieni retkivinkki perheen pienimpiä ja meitä isojakin ajatellen. Olimme nimittäin ystävien ja kavereiden lapsosten kanssa viikko sitten Koiramäen pajutallilla, ja siellä on tosi kivaa tekemistä kaiken ikäisille! Leikki-kahvila osoittautui pienten ehdottomaksi suosikiksi, sekä valloittava seikkailumetsä hauskoine luonnon huvineen. Ei sovi myöskään unohtaa mainita suloisia kaneja, vähintäänkin söpöjä villisikoja, maalaisromanttista sisustusliikettä ja viehättävää kahvilaa! Koiramäen pajutallilta on myös lyhyt matka Haltialan tilalle, jossa on kiva syödä reppuun pakatut eväät ja katsella pelloilla käyskenteleviä hevosia ja muita ystävällisiä eläimiä. Me aikuiset oltiin tästä kesäretkestä vähintäänkin innoissamme ja niin taisi olla myös seuralaisemme. <3

Nyt alan tekemään lähtöä tälle päivälle sovitulle muotokuvaukselle. Arvatkaa vaan onnistuinko juuri äsken lyömään pikkuvarmaani oven pieleen sillä seurauksella, että varpaan kärki on halki! Voi itkut! Kuvattavat ovat onneksi sen verran kärsivällisiä, että malttavat odottaa kun meikä laahaa perässä. Hohhoijaa, hyvnhän tämä viikko lähti käyntiin! :D

Vähemmän kommellusrikasta päivää teille!


SHARE:

12 kommenttia

  1. Mukava postaus tähän viikon alkuun, kiitos Jenna 💛

    Paljon on mahtunut teidän pari viikkoiseen, välillä kalenteri täyttyy ääriään myöden 🤗

    Pajutalli on yksi vakkarikohteista, jossa tulee muutamaan kertaan vuodesta piipahdettua. Pari viikkoa taaksepäin tehtiin myös retki Haltialle, ja paikka lumosi meidät 💛 Itse tosin odotin, kun paikalla piti olla kissa emännöimässä, mutta olikohan hellettä karussa vai mitä kun ei näkynyt 😀

    Uuden viikon tuulista iloa ❤

    Ps. Onneksi todella viileni!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä viikot olivat hektisiä enkä kaikkea tuohon ylle edes kertonut, mutta kiireessä aika menee toisaalta joutuin, joten ei voi valittaa. :)

      Haltiala ja Koiramäki ovat tosi idyllisiä kumpikin! Harmi ettei kisuli ollut työvuorossa Haltialassa - liekö ollut päiväunilla tai vaihtanut vuoroa jonkin ponin kanssa, heh!

      Vilpoista viikkoa, ah miten ihanaaaaa!

      Poista
  2. Ihana postaus tuttuun tapaan <3 Täällä on vielä viikko lomaa, ja huomenna pääsee näkemään, pitkästä aikaa myöskin lapsuuden ystävää. <3 Välillä tuntuu tosiaan, että kaikki menot kasaantuu samaan ajanjaksoon. :) Hyvää loppukesää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tosi kivalta loman huipennukselta! Nauti vielä täysillä, ilmatkin lupaavat lomien suhteen hyvää! :)

      Poista
  3. Kiva, rento postaus. ❤ Me valmistaudutaan hiljalleen arkeen. Ensin esikoinen aloittaa tutussa päivähoidossa ja pikkusisko seuraa parin viikon päästä. Sitten minulla alkaakia työt ensimmäistä lertke äitiysloman jälkeen. Hui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa sopivan leppoisalta ja pehmeältä laskulta arkeen ja varmaan tuntuu ihan hyvältäkin töihin paluun kannalta. Kovasti tsemppiä töihin paluseen, se menee varmasti todella hyvin! <3

      Poista
  4. Kiitos mukavasta ja elämänmakuisesta postauksesta, <3

    VastaaPoista
  5. Kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa <3

    VastaaPoista
  6. Moi! Ihania kuvia! Ihana kuulla, että pidit Haltialasta! Se on ollut pitkään yks mun lempikohteista stadissa. Pajutallissa kävin kerran ja en itse hirveästi viihtynyt. Kerta riitti mulle.

    Kiva kuulla kuulumisia! :)

    Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Anna! Kiva että pidit tekstistä! Olisi kiva kuulla, miten sinun kesäsi on sujunut? :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, palaan siihen mahdollisimman pian!

Blogger Template Created by pipdig