9. kesäkuuta 2018

Surun aika


Niin kauan pelkäsin tän päivän tulevan,
sun poistumista läheltämme kipeästi nyt surevan.

Olit aina mulle esimerkki suurin,
asenteellas elämän kiipesit yli voimakkaimman muurin.

Kun jo syntyessäni elämäni lanka meinas katketa,
muistutit vanhempiani tuesta vahvimmasta.

Tuolloin välillemme syntyi erityinen side,
arvokkaampi kuin mikään tän maailman kallein taide.


Lapsena nautin seurastasi turvallisesta,
tapasi mukaan pidit huolta kaapin olevan täynnä herkuista.

Jo pakastearkun narinasta sä aina jo tiesit,
kun "salaa" ties monennettako jäätelöä sieltä itselleni mielin.

Luoksesi olikin aina ihana tulla,
ei olisi voinut olla parempaa suhdetta mulla suhun olla.

Silti kaikista suurin vaikutus mun sydämeeni oli
esimerkkis kohdata elämän varjopuoli.

Selvisit elämässäsi suruista kovimmista,
omien rakkaittesi hautaan saattamisesta.

Silti minkään koetuksen eteen tullessa,
et koskaan luovuttanut suhteessa Luojasta.

Vielä nytkin esimerkkiäsi kaiken aikaa mietin,
kuinka paljon vaikeuksia sisälläsi sä kestäen siedit.

Milloinkaan katkeroitua et itseäsi siis antanut,
Voima Sinua on silloinkin vahvasti kantanut.


Vuosien vieriessä suhde välillämme koko ajan kasvoi,
korvasi mun iloja ja suruja kuunnella aina jaksoi.

Niin tiiviisti yhdessä viikoittain olimme,
siksi koskaan unohda en yhteisiä aikojamme.

Kaikista jännittävintä oli esitellä Heikki sulle,
sanoit hänen olevan aivan ihana aviomies mulle.

Häissämmekin olit eturivissä läsnä,
iloitsit onnestamme yhteisestä.

Vaan kun voimasi alkoivat pikkuhiljaa vähenemään,
uskaltanut edes ajatella en väistämätöntä tulevaa.

Tuska sun ystävyyden menettämisestä
sai mieleni jo parkumaan ikävästä.


Viimeinen vuotesi vei voimiasi liikaa,
nyt eivät kivut ja sairaudet Sinua enää piinaa.

Vierelläsi viimeisen päiväsi mä tiiviisti istuin,
silloin tuleva ikävä sydäntäni jo kipeästi vihloi.

Jaksanut et sä enää meille puhua,
tuolloin tuskasi väänsi elämäsi heikennyttä narua.

Silti tiedän sun tajuavan olevamme kanssas läsnä,
sulle puhuen puristimme lujaa sun kaunista kättä.

Hengityksesi alkaessa illalla rauhoittua,
jälleennäkemisen sanat saimme sulle sanottua.

Kyyneleiden vieriessä poskiltamme,
vakuutimme lähelläsi loppuun saakka olevamme.

Päätäsi silittäessäni sydämesi löi viimeisen kerran,
vielä kuiskasin mä korvaasi:
pian koittaa aika paremman. <3

Mummu 1931-2018


SHARE:

12 kommenttia

  1. Lämmin osanottoni❤️ Niin kaunis kirjoitus että kyynel virta aukesi.

    VastaaPoista
  2. Tämä teksti on niin kovin k a u n i s 💖

    Lämmin osaanotto edelleen ja halaus Jenna 💖💖

    VastaaPoista
  3. Hei Jenna! Haluan toivottaa sinulle ja perheellesi paljon voimia.
    Olet ollut onnekas, kun olet saanut jakaa osan elämästäsi hänen kanssaan. Menettäminen tekee aina kipeää, mutta uskon, että mummollasi on nyt kaikki hyvin.
    Muistathan, että aurinko nousee joka aamu uudelleen 💛

    Kaikkea hyvää ja voimia teille!

    Anna

    VastaaPoista
  4. Voeh <3 osanotot ja olen niin pahoillani. Mummosi kuullostaa ihan omaltani, maailman ihanimmalta isoäidiltä siis <3

    VastaaPoista
  5. Lämmin osanotto myös minulta ❤ Todella kaunis kirjoitus.

    VastaaPoista
  6. Osanottoni <3

    T. Annika

    VastaaPoista
  7. LÄmmin osanottoni. Kyyneleet poskilla luin tätä sillä oma rakas mummuni joka minua lapsena kasvatti rakkaudella nukkui pois vuosi sitten :( kovasti häntä kaipaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, palaan siihen mahdollisimman pian!

Blogger Template Created by pipdig