11. marraskuuta 2018

Ollako blogia vai eikö olla?


Olen reilun kuukauden pyöritellyt ajatusta blogini lopettamisesta. Viimeksi viikko sitten sunnuntaina olin asiasta aivan varma ja sanoinkin Heikille, että mun bloggailut on nyt bloggailtu, sillä se ei yksinkertaisesti enää tunnu siltä, miltä se on joskus tuntunut. Avasin näitä samoja fiiliksiä myös blogin Instagramin puolella, ja ajattelin kirjoittaa aiheesta laajemmin nyt myös täällä.



Kun aloitin tämän toisen blogini neljä vuotta sitten, motiivini sen pitämiseen oli valokuvausharrastukseni ja oman visuaalisen silmäni kehittäminen. Olin vastikään saanut mieheltäni lahjaksi järjestelmäkameran ja paloin halusta oppia käyttämään sitä ja löytämään oman kulman kuvaamiseen. Aiheet käsittelivät tuolloin pääosin sisustamista ja meidän kodin vaihtuneen tyylin (maalaisromanttisesta yksinkertaisemmaksi) päivittämistä.

Kävin tuolloin läpi myös omia henkilökohtaisia mielen kipupisteitä, joista kirjoitin aika avoimesti ja sain niihin myös paljon vertaistukea teiltä lukijoilta. Näihin postauksiin tuli jonkin verran myös arvostelua, mutta siihenkin asiaan on tieto lisääntynyt muutamassa vuodessa. Jos siis kirjoittaisin alkoholismista alkoholistin läheisenä samaan sävyyn nyt (joskin oma ajatusmaailma on myös tasapainoittunut), katkua ei ehkä tulisi samalla tavalla. Tieto ja osoitetut faktat riippuvuussairauksista on neljän vuoden aikana osoitettu monessakin eri yhteydessä tosiksi. Joka tapauksessa edellä mainitut blogitekstit oli itselleni tosi tärkeitä tunteiden sanoittajia, mutta saatuani aiheeseen tarpeeksi etäisyyttä, en niin sanotusti jaksanut asiasta enää jauhaa ja piilotin tekstit blogistani. Sillä niin se usein menee; kun oman elämän kriisit on kohdattu ja tarpeeksi käsitelty, on aika jatkaa matkaa - vaikkakaan niitä ei ole tarkoitus kokonaan unohtaa saatika lakata oman elämään vaikuttaneita kokemuksia terveellä tavalla kunnioittamasta.


Näiden "tunteiden sanoitus-postausten" jälkeen aloin kirjoittamaan blogissa enemmän yleismaailmallisista lifestyle-aiheista sekä sisustamisesta. Kodin laitto ja siinä viihtyminen tuli minulle kuitenkin entistäkin tärkeämmäksi, kun lokakuussa 2016 romahdin vakavan työuupumuksen ja pitkittyneen masennuksen seurauksena. Näitä seurasivat toistuvat paniikkikohtaukset, ahdistus-, ja pelkotilat, kuten sosiaalisten tilanteiden pelko ja fobiat julkisissa paikoissa. Olin tosi hajalla ja mun piti rakentaa oma identiteetti aika lailla alusta. Tai no, ihan alusta. Koti oli mulle näinä aikoina tietenkin tosi vahva turvapaikka eikä vähiten siksi, että jaoin ja jaan sen elämäni tärkeimmän ihmisen, Heikin kanssa. Myöhemmin meille muutti myös maailman rakkain silkkiturkki eli meidän Rönneli. Mau. 

Sitä mukaa kun elämäniloni alkoi pikku hiljaa ammattiavun ja läheisten tuen avulla tulla pala palalta takaisin, arvostukseni elämää kohtaan kasvoi aiempaa vahvemmaksi. Mulle on siis aina ollut tietyt elämänarvot tärkeitä ja nyt niistä tuli entistäkin todellisempia. 


Mutta vaikka aloin voimaan vähän paremmin, en silti ollut valmis palaamaan vielä työelämään. Tuntuikin kuin langettavalta tuomiolta, kun lääkärini kirjoitti minulle pitkän sairasloman. Tunsin itseni luuseriksi, kun en kyennyt kantamaan velvollisuuttani yhteiskuntamme hyväksi olemalla vastuullinen ja tunnollinen työntekijä. Toisaalta juuri ylitunnollisuus oli ajanut minut tilaani, jossa olin.

Sairaslomani ajan mulle valkeni aika äkkiä, että elämässä on hyvä koittaa pitää yllä tiettyjä rutiineja, mieluiten säännöllisesti. Valokuvaamisesta tuli yksi tällainen ja luonnollisena jatkumona blogin päivittäminen. Se toi päiviini mukavan rungon, kun ajatukset sai täysin käännettyä omista mietteistä oman visuaalisuuden havainnomiseen ja kanavoimiseen. Ja ai että kun mä nautin! Saatoin kuvata tunti kaupalla ties millaisia asetelmia, Rönnin mahtavia ilmeitä, tulen liekkiä, luonnon kauneutta tai henkilöpotretteja. Kuvasin myös tunnetilojani tai ainakin yritin muodostaa niistä linssin läpi niitä vastaavia tunnelmia. Rutiineihini kuului titenkin myös muita asioita, jotka olen tietoisesti jättänyt blogin ulkopuolelle. Mutta tämä siis vain taustaksi sille, miksi blogini päivittyi sairaslomani aikana niin usein. (Työ jota aiemmin tein, ei liittynyt valokuvaamiseen ja siksi mielekäs harrastus ei ollut toiminnaltaan millään lailla sihen verrannollinen.)


Sitten tämän vuoden keväällä musta alkoi vähitellen tuntua, että olisin valmis palaamaan työelämään. Puhuin tästä vakavasti mieheni ja läheisteni lisäksi lääkärini, minua hoitavan sairaanhoitajan ja fysioterapeuttini kanssa. Kävin myös maailman ihanimmalla työpsykologilla, joka auttoi pohtimaan mikä ala olisi se mun juttu. No sisustus tietenkin, mikäpä muukaan! Vaan eipä ollut, sillä hakiessani sisustussuunnittelijan ammattitutkintoon en päässyt sisälle. Kyllä mua otti päähän, sillä oikeasti olin alasta innostunut! Jälkeenpäin olin tähän lopputulemaan kuitenkin tyytyväinen, sillä rakkaan isoäitini nukahtaessa kuolemaan, tarvitsin tuon ajan surutyöhön ja opiskeluni olisivat väistämättä kärsineet.

Mutta kun elokuu koitti, alkoi uudet innostavat elämäntuulet puhaltamaan. Löysin kiinnostavan koulupaikan parturi-kampaajan ja kosmetiikkaneuvojan tutkinnon saralta ja yllätyksekseni pääsin sisälle! Ja arvatkaa mitä? Hakiessani kouluun en osannut edes arvata, miten kivalta ala on tuntunut! Toki uuden opiskeltavan -ja ylipäätään uuden arkirytmin- omaksuminen on syönyt energiaa, sillä uuden alan lisäksi on ollut opiskeltava myös armollisuutta itseään kohtaan; kaikkea ei vain yksinkertaisesti voi oppia heti, vaikka kuinka haluaisi. Mutta alana olen ollut koulupaikasta tosi kiitollinen ja nousen joka aamu ilolla ja motivoituneena uuteen päivään!

MUTTA: kun blogiakin olisi kiva päivittää.

Ja toinen mutta: blogiin ei vain yksinkertaisesti ole enää yhtä lailla aikaa.

Ja kolmas mutta: arvoni elämässä ovat hioutuneet.

Kun nimittäin koulupäivän jälkeen tulee kotiin, ei ensimmäisenä tule mieleen ottaa esille kamera tai somen päivittäminen. Tai vaikka tulisikin, iltojen ollessa pimeitä kuvaaminen ei valon puutteelta onnistu. Sen lisäksi valveillaoloajan haluaa sosiaalisessa mediassa surffaamisen sijasta käyttää ihmissuhteisiin ja muihin arjen rutiineihin. Tietenkin viikonloppuisin aikataulu on löysempi, mutta silloinkaan bloggaaminen (ainakaan tähän saakka totutulla tavalla) ei tule mieleen ykkösenä. Ja tähän on syynä edellä mainittujen kokemusten muokkaama arvojärjestys elämässäni.


Vaikka viihtyisä ja oman tyyliin laitettu koti tuokin minulle edelleen todella paljon iloa, ei tavara merkitse mulle enää samalla lailla kuin joskus aiemmin. Olen teille kertonut, kuinka yritin aikoinaan täyttää tavaralla sisäistä tyhjiötäni,  mutta miten siinä lopulta kävi. Siksi sisustuspainoitteisen blogin pitäminen on alkanut suoraan sanottuna tuntua turhalta, koska arvoni ovat vaihtuneet. Tuntuisi tyhjänpäiväiseltä kirjoittaa jostain tietystä tavarasta postausta, koska en muutenkaan uhraa ajatuksia jollekin tietyn tavaran pohtimisille. Älkää silti ymmärtäkö väärin - en ole muuttunut askeetiksi enkä ole muuttunut sen suhteen, etten inspiroituisi kauniista sisustuskuvista tai -ideoista. Silti pelkästä kodin sisustuksesta postaaminen ei vaan enää nappaa. Tämä on siis pohjimmainen syy, miksi olen pohtinut, onko some-aikani blogissa ja sen kanavissa tullut tiensä päähän. 

Edellä kerrotusta huolimatta visuaalisuuden kanavoiminen kuviksi ja luovuuden kanavoiminen tekstiksi ei ole kuitenkaan minusta mihinkään kadonnut. Siksi sarja kysymyksiä kuuluukin: jos katoan somesta, millä alustalla korvaan tarpeeni katsoa kauneutta linssin läpi? Entä jos jatkankin blogia, miten se käytännössä tapahtuu? Jos kirjoitan kodin laittamisesta, miten tekstiin saa tulokulmana muunlaisen viisteen, kuin vaikutelman kodin sisustuksen esittelemisestä? Voisiko silloin toimia näkökulmana tietynlaisten tunnelmien tai fiilisten jakaminen tai arjen ilojen ja haasteiden esille tuominen? Mutta jos näkökulmat ovat nämä, kuka jorinoistani ihan oikeasti jaksaa innostua, sillä en itsekään jaksa pelkkien omien ajatusteni äärellä pyöriä.

Tässä siis useampi rivi tämän hetkisestä tajunnan virrastani blogiini liittyen. Haluan muistuttaa, että vaikka avasin näitä mietteitäni aika syvästikin, en pohdi näitä joka päivä vaan ainoastaan silloin, kun on niiden aika. Ja nyt oli sellainen aika.

Olisikin tosi avartavaa kuulla teidän vakkarien ja uusien lukijoiden ajatuksia näihin edellä mainittuihin; jos päätän jatkaa blogiani eri näkökulmista kuin ennen, innostaisiko tai inspiroisiko se teitä edelleen? Ja onko ylipäätään tiettyjä aiheita, joista olisitte innostuneita toivoisitte enemmän kirjoitettavan tai kuvattavan? Arvostaisin tosi paljon, jos jeesaisitte mua asian pohdinnassa.

Ja loppuun tietenkin iso kiitos näistä neljästä vuodesta kanssanne! Vuodet ovat menneet nopeasti ja sen mukana eletty monenlaisia aikoja elämässä. Niin puolin kuin toisin. <3


SHARE:

17 kommenttia

  1. Kiitos tästä avoimesta postauksesta! Ymmärrän sinua niin hyvin! ❤️ Olemme kulkeneet hämmästyttävän samanlaisen polun yhtäaikaa. Myös mulle kuvailemasi tunteet bloggaamisesta ja somesta on olleet juuri samanlaisia ja teinkin sen vuoksi vähän aikaa sitten aika ratkaisevan linjamuutoksen blogini suhteen. Kannustan sinua kokeilemaan, miltä uudesta näkökulmasta kirjoittaminen alkaa tuntua. Ensimmäisenä huolenaiheena en pitäisi sitä, kiinnostaako se muita. Jos blogisi on sinulle mielekäs ja antaa sinulle jotakin tärkeää, se mitä luultavammin on sitä myös lukijoille❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kun jätit ajatuksiasi tähän aiheeseen! Tuo oli hyvä pointti, että jos kirjoitusaiheet ovat uskollisia omalle tyylilleen, niin lukijat kyllä löytävät ja huomaaavat ne. En osannutkaan ajatella sitä tuolta kantilta. Kitos! <3

      Poista
  2. "jos päätän jatkaa blogiani eri näkökulmista kuin ennen, innostaisiko tai inspiroisiko se teitä edelleen"

    Minä kyllä voisin lukea edelleen tekstejäsi, sinulla näyttää olevan elämänkokemusta samoista asioista kuin itselläni parhaillaan on meneillään ja tosi rohkaisevaa, että olet päässyt nousemaan ylös ja katsomaan eteenpäin. Saan itse tästä näkökulmaa miten voi selvitä hitaasti mutta varmasti :) Kirjoitustyylisi on ihanan sujuvaa ja helppo lukea. En muista miten tähän blogiisi törmäsin, taisi olla jonkun sisustusjutun yhteydessä. Tsemppiä kaikkeen, mihin ratkaisuun sitten päädytkin. T. Minka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Minka!

      Kiitos todella paljon blogini luonnehdinnastasi, kirjoitit niin kauniisti!

      Olen pahoillani, että itsekin olet joutunu käymään läpi samanlaisia elämänvaiheita. Vertaistuen kokeminen niin puolin ja toisin on tosi tärkeää. Paljon voimia sinulle edelleen! <3

      Poista
  3. Lainaan sua alkuun:"Voisiko silloin toimia näkökulmana tietynlaisten tunnelmien tai fiilisten jakaminen tai arjen ilojen ja haasteiden esille tuominen? Mutta jos näkökulmat ovat nämä, kuka jorinoistani ihan oikeasti jaksaa innostua, sillä en itsekään jaksa pelkkien omien ajatusteni äärellä pyöriä."

    Mun blogi on aika paljon tätä nykyisin. Joskus muitakin aiheita, niitä joita alunperin suunnittelunkin, mutta semmosta se on. Kirjoitan kun ehdin, harvakseltaan, mutta kun kirjoitan, nautin siitä. Teen sellaista mitä teen, ja kiva jos joku saa siitä joskus jotain :)

    Terkuin Ansku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Ansku!

      Kiitos kun kerroit oman kokemuksesi ja hienoa, että olet löytänyt oman tyylisi blogin pitämiseen. Oikean postaustahdin kertookin varmasti se, että saa blogin pitämisestä nautintoa eikä stressiä. :)

      Poista
  4. Heissan,

    Olen huomannut omassa elämässäni, ettei some tai blogit jaksa enää innostaa. Olen lukijana ja instan käyttäjänä tullut tämän tien loppuun. En ole sitä tietoisesti lopettanut, mutta kun ei vain enää niin kiinnosta istua koneella tai laitteella seuraamassa toisten elämää. On niin paljon muuta mukavaa ja kivaa tekemistä vapaa-ajalla.
    Ja älä ymmärrä väärin, olen nauttinut blogistasi, mutta olen huomannut, etten enää ole poikennut tänne niin aktiivisesti kuin joskus aiemmin.
    Jos elämässäsi on nyt kääntymässä uusi sivu, mene vain rohkeasti kohti niitä. Jos se tarkoittaa blogin loppua, sitten se on niin.
    Elämä jatkuu ja minä kiitän ja kumarran. Siirryn oikeiden ystävien seuraan, joita on tullut laiminlyötyä tämån somehurahduksen aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Ymmärrän erittäin hyvin! Elämässä oikea järjestys on ehdottomasti se, että ne lähellä olevat ihmiset tulevat ensin ja jos aikaa joskus jää, voi silloin vilkaista tai lukea somea. Some on oikeastaan aika virheellinen nimitys siinä, että sen liiallinen käyttö on sosiaalisuuden vastakohta - pahimmillaan se nimenomaan eristää eikä yhdistä ihmisiä, jos antaa sille liikaa tilaa.

      Kiitos sinulle, kun olet kulkenut blogini mukana niin aktiivisesti! Kertomasi mukaan päätöksesi on varmasti oikea. <3

      Voi hyvin!

      Poista
  5. Nyt voin sanoa ymmärtäväni ajatuksiasi. Pian tulee itsellä 7v täyteen bloggausta käytännössä pitämättä sen suurempia taukoja, ja aivan pientä väsymystä on ilmassa. Toki tämä vuosi on ollut äärimmäisen poikkeuksellinen muutenkin ( kuten tiedät) niin lienee suurena syynä, että jostain on ollut luovuttava. Kaikkeen ei riitä aika vaan millään. Mutta pointti on, että ymmärrys on täysin puolellasi 💖

    Kuitenkin haluan sanoa, että olet antanut paljon blogisi lukijoille ja olet varmasti saanut myös itsellesi valtavasti samoin, nimittäin se kehiryskaaresi mikä on näkynyt bloggauksessasi ja valokuvauksessa eritoten on ollut niin uskomaton kuten olen sanonut 💖 tälläistä on niin ilo seurata että en edes osaa tarpeeksi sanoa, kaikki eikä siis edes monet aiihen pysty. Saat olla äärimmäisen ylpeä tästä ❤

    Makustelet asiaa aivan rauhassa. Jos jokin ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Aina löytyy myös uusia seuraajia, jos tyyli tai aihemaailma muuttuu. Ja sitten on näitä (allekirjoittanut )jotka pysyy tiiviisti mukana a i n a 😊 hih.

    Sinulla on edelleen se kultainen kynä kädessäsi kirjoittaessasi ja lämmin sydän joka postauksessa, joten tänne palaa aina uudelleen 💖

    Kiitos ja kumarrus 💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seitsemän vuotta bloggausta on huikea aika - ei liene liioiteltua sanoa, että olet blogin pitäjänä konkari! Ja sen myös huomaa, että nautit siitä mitä teet! Ja ymmärrän hyvin, että erityisesti tänä vuonna blogisi on varmasti ollut sinulle myös rentoyuskeino kaiken keskellä. <3

      Ihana kuulla, että olet viihtynyt blogissani niin kauan! Oman sivuston pitämisessä on kiva myös itse huomata oma kehitys ja mitä kehitettävää esimerkiksi valokuvaamisessa vielä on edessä. Tässä hommassa kun ei koskaan ole valmis.

      Blogin suunta alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan ja makustelen sitä tässä vielä jonkin aikaa. :)

      Poista
  6. Heippa ❤️ Lukisin blogiasi varmasti, vaikka aihe olisi mikä! Tärkein juttu on se, että olet itse kiinnostunut ja inspiroitunut valitsemastasi aiheesta. Voisitko vaikka postailla alkuun harvemmin, ja tutkia rauhassa löytyisikö uusia inspiraation aiheita? Haluaisitko tehdä blogista vielä enemmän kuvapainotteisen ja kuvailla enemmän myös ulkokuvia tai mielenkiintoisissa tiloissa kaupungilla? Pus! ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä kysymyksiä! Kiitos kun autoit minua hahmottelemaan ja pilkkomaan aihetta konkreettisesti. Pohdin näitä! Ja pus takaisin! <3

      Poista
  7. Heips 💖 on ollut ihana lukea blogiasi ja on tärkeää kuunnella miltä itsestä tuntuu ja joskus elämä vie ihan uusille uomille ja uusiin tuuliin 😊 tuli mieleen että jos blogin pitäminen vie aikaa ja tuntuu että sen aika on ohi niin voithan vielä päivittää instagramia ja laittaa sinne ihania kuviasi ja piristävää tekstiäsi kun sinella on aikaa ja fiilistä siihen. Ja täytyy vielä sanoa että upeaa että asiat on järkestyneet hyvin ja olet päässyt siihen pisteeseen missä nyt olet 💖 Rakastan lukea blogeja josta välittyy hyvä fiilis ja kiinnostus lukijoita kohtaan 😊 se piristää ja luo hyvänolontunteen.Blogisi on ollut juuri tälläinen ✨Tsemppiä päätökseen ja kaikkea ihanaa elämääsi 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Annika! Olet ihana! Kiitos! Välillä tulee muisteltua parin vuoden takaisia aikoja eikä silloin olisi uskonut, että asia voisi olla niin hyvin kuin nyt. Elämällä on ihmeellinen voima kantaa. <3

      Tosi hyviä pointteja esitit! Pohdiskelen näitä ja kerron jossain vaiheessa mihin lopputulemaan tulen. Kiitos avustasi! :)

      Poista
  8. Moi! Pitkästä aikaa! Mä en oo ehtinyt enkä oikein edes jaksanut paneutua somemaailmaan. Ja oon halunnut viettää aikaa oikeiden ihmisten kanssa :D

    Hmm, mielenkiintoinen kirjoitus. Minusta sinun kannattaa tehdä just siltä kuin tuntuu. Ja ennen kaikkea kuunnella itseä.

    Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Anna! Kiitos ajatuksistasi! <3 Ja ymmärrän erittäin hyvin ettei somemaailmaan jaksa paneutua ja oikeasti hyvä niin - se vaan kertoo, että asiat on oikeassa järjestyksessä! Näin se pitääkin olla. <3

      Poista
  9. Moikka. Minä lukisin, luen blogeja ihmisten tähden, hyvien tyyppien takia. Pidin itse tosi pitkää taukoa tässä, koko raskauden ja melkein vauvavuodenkin ajan. Silti palasin takaisin ihan vaan koska halusin vaikka eri aiheilla.

    Blogi on sun blogi. Kirjoitat mistä haluat ja teet just semmoista kun itse haluat ❤️

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, palaan siihen mahdollisimman pian!

Blogger Template Created by pipdig